Il­mas­ton­muu­tok­sen vuoksi tut­ki­taan tur­ve­mai­den kaa­su­pääs­tö­jä – sen­so­rit nuus­ki­maan koealan il­ma­ti­laa

Ilmatieteen laitoksen professori Annalea Lohila, tutkija Henriikka Vekuri ja projektikoordinaattori Liisa Kulmala ovat kiinnostuneita turvemaiden kasvihuonekaasupäästöistä.

Kuva: Kirsi Junttila

Ilmatieteen laitoksen professori Annalea Lohila, tutkija Henriikka Vekuri ja projektikoordinaattori Liisa Kulmala kurkistelevat säteilymittarin uumeniin. Taustalla Luken tutkija Timo Lötjönen.

Kuva: Kirsi Junttila

Ilmastonmuutos on kääntänyt katseet kohti maataloutta ja erityisesti kohti turvemaiden viljelyä.

Siksi Luken Ruukin koeaseman pellolle nousee Ilmatieteen laitoksen tutkimuspiste, jonka sensorit haistelevat ilman kasvihuonekaasuja jatkuvasti ympäri vuorokauden ja läpi vuoden. Tutkimus on ainutlaatuinen.

– Meidän menetelmillä ei ole juuri peltoja mitattu varsinkaan näin pohjoisessa. Tämä on ainutlaatuista. Tämä mittauspiste on maailman pohjoisin paikka, jossa käytetään kovarianssimenetelmää, kertoo professori Annalea Lohila Ilmatieteen laitokselta.

Turvemaiden ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalle tyypillisten ohutturpeisten maiden kasvihuonekaasupäästöistä on tuskin lainkaan tutkimustietoa. Asia laitetaan kohdalleen hankkeessa, jossa ilmastovaikutuksia alkavat Luken kanssa selvitellä Ilmatieteen laitos, Oulun yliopisto ja Norjan maatalousyliopisto.

Turvemaan muokkaus ja lannoitus kiihdyttää turvetta hajottavien mikrobien toimintaa, josta syntyy hiilidioksidia, metaania ja typpioksiduulia eli ilokaasua. Turvepelloilla syntyvä osuus on huomattava kaikista maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä, ja EU:ssa on jo mietitty turvemaiden viljelyn kieltämistä tai ainakin rajoittamista. Myös ravinnepäästöt vesistöihin ovat huomattavat.

Pohjois-Pohjanmaalla turvemaita on noin kolmasosa peltopinta-alasta, joten viljelyn kieltäminen olisi tuhoisaa maataloudelle ja koko maakunnalle. Jo käytön rajoittaminen kirpaisisi kipeästi muutenkin tiukilla olevia viljelijöitä. Päästöjen vähentämiseksi on etsittävä keinoja, jotka eivät vie viljelijöitä konkurssiin.

– Maatalouden ympäristökuormitus syntyy tuotannossa karanneista ravinteista, jotka viljelijä on jo maksanut. Tuottajalla on varmaankin motivaatiota vähentää kuormitusta, toteaa Luken erityisasiantuntija Erkki Joki-Tokola.

Kaasupäästöihin vaikuttaa turvemaan muokkaustapa. Koealueella Luke testaa kuutta eri menetelmää, muun muassa syys- ja kevätkyntöä, kultivointia ja suorakylvöä.

Koealueella viljellään ohraa ja nurmea, sillä viljelykasvi vaikuttaa muokkaustarpeeseen. Ensi kesänä koko alue on nurmella.

Päästöihin ilmeisesti vaikuttaa myös itse kasvi. Vilja sitoo ravinteita kasvukautensa alussa, nurmi taas myöhään syksyyn. Pohjois-Pohjanmaalla nurmet ovat vähentyneet ja viljanviljely lisääntynyt. Käyttöön ehkä tulisi ottaa jokin viljan aluskasvi, ja tutkimuksessa mitataan, kuinka se vaikuttaa viljapellon kaasupäästöihin.

Hankkeessa selvitellään myös turvemaiden vesistövaikutuksia. Ainakin paksuturpeisilta mailta vesiin huuhtoutuu typpeä ja fosforia. Luken koekentällä selvitellään, onko asia yhtä suoraviivaista ohutturpeisilla mailla, joissa salaojat ovat turvekerroksen alla kivennäismaassa.

Lisäksi hankkeessa tutkitaan lannan syyslevityksen vaikutusta päästöihin. Viljelijälle syyslevitys sopisi, koska silloin saisi lantalan tyhjäksi ennen sisäruokintakautta, kevätkiireet helpottuisivat eivätkä kevätmärät pellot tallaantuisi.

Turvemaiden vesistöpäästöt kiinnostavat myös Salaojituken tukisäätiötä, sillä putket tukkiva ruoste on varsinkin rannikolla yleinen ongelma.