Ilon kautta kohti ih­mi­syyt­tä

Siikalatvan nuoria heräteltiin lähimmäisen kohtaamiseen

Nigerialaislähtöinen Popo Salami lauloi Rantsilan koululaisille suomalaisuudesta afrikkalaisen silmin. Lähetys- ja kummityöstään Tansaniassa kertoi puolestaan Oulusta kotoisin oleva Pia Pyhtilä.
Nigerialaislähtöinen Popo Salami lauloi Rantsilan koululaisille suomalaisuudesta afrikkalaisen silmin. Lähetys- ja kummityöstään Tansaniassa kertoi puolestaan Oulusta kotoisin oleva Pia Pyhtilä.
Kuva: AnnaHämeenaho

Rantsilassa koettiin tänään torstaina todeksi se, että jos haluat ihmisten tulevan tykösi hymyillen, mene itse edellä vastaan.

Oulun Hiippakunnan Lähetysjuhlien tiimoilta Siikalatvan kouluilla vieraili parivaljakko, jonka sanoma oli selkeä: Ihmisen kohtaaminen ei ole maallisesta arvosta kiinni, vaan kristitty huomioi kaikki tavalla, jolla haluaisi itseään kohdeltavan.

Tansaniassa kymmenen vuotta kummilapsityötä tehneelle Pia Pyhtilälle se tietää sellaisten lasten etsimistä, joiden ihmisoikeuksia on poljettu todella rankasti. On esimerkiksi vammaisuuden takia piiloteltuja ja hyvin kaltoin kohdeltuja tai vainottuja albiinolapsia.

– Kummityössä me haluamme tehdä heitä näkyväksi ja opettaa ymmärtämään omia oikeuksiaan. Haluamme osoittaa, että kristityt ottavat huomioon myös ne, joita hävetään ja piilotellaan, seksityöläistenkin parissa lähetystyötä tekevä Pyhtilä kertoi.

Hän muistutti, että meidän kaikkien olisi tärkeää osoittaa rakkautta myös sellaisille, jotka eivät sitä muualta saa.

Kyse on myös rohkeudesta, jota jokaisen tulisi itsessään harjoittaa, jotta saisi vastakaikua ja rakkautta.

Minä olen kahvimies.

Nigeriasta vuosikymmen sitten Suomeen muuttanut Popo Salami on esimerkki hullunrohkeasta ulkomaalaisesta, joka uskaltaa lähestyä juroa suomalaista hymyssä suin. Ja ihmeen kaupalla suomalainen vastaa hetken päästä takaisin hymyllä, jopa halauksella.

– Minä olen kahvimies. Suomeen tullessa posket ja maha oli lommolla, mutta onneksi on nakkeja, grillimakkaraa ja pullaa, Popo Salami nauratti koululaisia Gananderin koululla.

Hänen laulunsa käsittelivät muun muassa suomalaisuutta afrikkalaisen silmin. Siinä missä me olemme hiljaa paikoillamme, afrikkalaiset pitävät meteliä, laulavat ja tanssivat iloaan julki.

Popo Salamin energinen ja välitön esiintyminen tempaisi kuulijat mukaansa. Toki välillä pistettiin käsiä uudestaan puuskaan ja peitettiin hymynkare, mutta se, mitä tapahtui esiintymisen jälkeen, tuntui lähes ihmeeltä.

Pari nuorta tuli kysymään lupaa halata ja ottaa yhteiskuvaa. Kohta heitä tuli pari lisää ja lopulta Popo Salamin halaustervehdyksen haki vähintään tusina nuorta. Rispektiä rohkeudelle, sanoisin.

Ilmoita asiavirheestä