Kun Helmi Kukkonen 10 vuotta sitten osallistui Raahen Musiikkiopiston pääsykokeisiin, ensimmäinen vaihtoehto omaksi soittimeksi oli kitara. Soittonäytteen ja erilaisten tehtävien jälkeen paikka kitaratunneille ei auennut, mutta soittajan alku toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan viulun soittoa.
– En edes tiennyt, että hakemukseen oli laitettu toinenkin vaihtoehto, mutta yllätys oli kyllä iloinen, Helmi nauraa.
Aivan vieras soitin ei ollut, sillä isosisko Ilona oli soittanut viulua jo muutaman vuoden.
Ilonan ja Helmin jalanjäljissä musiikkiharrastuksen pariin löysi pian myös pikkusisko Linnea, jolla viulu oli niinikään toisena vaihtoehtona hakupapereissa. Paikka kuitenkin aukesi ensimmäiseen toiveeseen ja Linnea on nyt pian kuusi vuotta soittanu kanteletta.
Kukkosen sisaruksille soittimet olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta hekin aloittivat musiikkiharrastuksen vuokrasoittimilla ja hankkivat oman ajan kanssa.
– Kannattaa rohkeasti kokeilla, mikä soitin tuntuu omalta. Kaikki vaativat erilaisia taitoja, Helmi vinkkaa.
Sisarukset kertovat, että taitojen kehittämiseksi on harjoiteltava päivittäin. Aina ei välttämättä jaksaisi, vaan välillä soittaminen on yhtä itkua ja hammasten kiristystä. Kun talossa asuu vielä useampi muusikko, niin tilasta ja soittoajoistakin tulee välillä kiistaa, kun viulu raikaa koko talossa peittäen alleen hiljaisemman kanteleen. Sopu on silti löytynyt ja Linneankin soittoon on tullut vuosien varrella uutta voimaa ja rohkeutta.
– Soittaminen ja sen opettelu vaatii ennen kaikkea kärsivällisyyttä, Linnea hymyilee.
Lopettaminen ei silti ole koskaan käynyt kummankaan mielessä, ei edes, vaikka korona on ajanut treenaamaan pelkästään kotona.
– Eniten on ikävä yhteisiä harjoituksia, ja esiintymistäkin tietysti, Helmi toteaa.
Tytöt esiintyvät paitsi opiston, orkesterin ja kansanmusiikkiryhmän kanssa, niin myös siviileinä. Mieleenpainuvin on ollut sisarus- ja serkkuporukalla serkun häihin tehty sovitus Tuure Kilpeläisen hitistä Autiosaari.
– Mukana oli kaksi viulua, kaksi kanteletta ja kaksi laulajaa. Onneksi kantelesoiton opettajani auttoi stemmoissa, Linnea kertoo.
Musiikkiopiston tuntien lisäksi Helmi harjoittelee normaalisti Raahe Sinfonietta-orkesterin kanssa ja Linnea on osa kansanmusiikkiryhmää. Linnean soittama kantele on Suomen kansallissoitin ja tullut monelle tutuksi esimerkiksi Kalevalasta. Nykysoittimet ovat kuitenkin rutkasti monipuolisempia, kuin Väinämöisen viisikielinen.
– Soitan tällä hetkellä 36-kielistä isokanteletta, mutta haaveilen konserttikanteleesta, jolla voi soittaa helpommin eri sävellajeissa olevia kappaleita , Linnea kertoo.
Vaikka veri vetää esiintymään sekä Helmiä, että Linneaa, niin ammattimuusikoiksi tytöt eivät ainakaan vielä tähtää. Helmi tosin kertoo harkinneensa viulunsoiton opettamista sivutyönä. Sen verran mieluinen harrastus on.
– Kuka vain voi oppia soittamaan, jos on halua, Linnea pohtii.
– Ja sitä kärsivällisyyttä! Viulu varsinkin kuulostaa ihan hirveältä alkuun, Helmi komppaa nauraen.
– Mutta kyllä se viiden vuoden päästä jo alkaa kuulostaa ihan hyvältä.
