Kolumni

Ite tehtyä

-
Kuva: Joku

Ensin mallia netistä, minkäväriset vanhat Järvisen puusukset voivat olla. Sopivan sävyn löytyessä ja alle kymmenen sentin versioita maalatessa tunsin tekemisen iloa. Pöydällä puolison väkertämät metalliosat, mitkä liimasin maalin kuivuttua suksiin monositeeksi. Grillitikku-minisauvojen jatkoideointi jäänee ensi jouluun, mutta sukset nojaavat pienen tonttuteemaisen rakennuksen seinää vasten.

Joskus ajattelin itsestäni, et­ten ole mikään askartelija, varsinkaan pikkuruisten esineiden rustaaja. Ihaillen olen kyllä katsellut nukkekotien sisustajien kädenjälkeä. Mutta vuosien varrella ihminen voi muuttua.

Enpä olisi 2000-luvun alussa uskonut käyväni käsityöalan artesaaniksi, enkä liiemmin vielä muutama vuosi sitten, että aloitan media-alan opinnot.

Mieheni esimerkistä olen innostunut romun kierrättämisestä uuteen käyttötarkoitukseen ja puutöiden suunnitteluvaiheessa olen saanut olla mukana jo pitkään. Kirppistely on tuttua lapsuudesta, ja erityisesti kesäisin on mielenkiintoista kurkistaa pihakirppisten valikoimiin.

Pidän paljon itsetehdystä, olipa kyse sitten käsityöläisen, hyvän askartelijan tai oman perheen kätten työstä. Ennen joulua kävin kaupunkimyyjäisissä, missä kiinnitin jälleen huomiota esille laittoon, tyylillä ja huolella tehtyyn. Tulin hyvälle tuulelle, kuten nykyään täällä kotona näpertelystäkin. Mutta millintarkkaa en itse vielä osaa tehdä, olen kai sellaiseen liian kärsimätön. Meinasinkin laittaa kolumnin otsikoksi ”epätäydellisyyden viehätys”. Vähitellen olen oppinut sietämään tässäkin asiassa virheitäni - maalitahroja, vinoja reunoja. Jos tekemisestään nauttii ja voi toteuttaa kauniita asioita vaikka kodin koristeeksi niin sävyjen sekä materiaalin valinta on mielestäni tärkeämpää kuin täydellisyyden tavoittelu.

Rennon askartelun kautta voinee pyrkiä irti myös suorittamisesta. On toki käsityksiä siitä, mikä tässä elämässä on olennaista ja mikä ei. Vast’ikään luin, kuinka käsillä tekeminen vähentää stressiä ja lisää siten hyvinvointia. Joulun ja vuoden vaihtumisen jälkeen tulee ystävänpäivä, laskiainen, pääsiäinen.

Ja hyvää tekevä arki. Tammikuu onkin oivaa aikaa ideoiden syntymiselle. Kun osaa olla tuokion jouten, levätä, niin luovuudellekin jää tilaa.

Kirjoittamisen ohjaaja, opiskelija, tähtitaivaan ihmettelijä, joka asuu sekä mökkeilee maalaismaisemassa