Siikalatvan itsenäisyyspäivän juhlassa pidettiin yllä isänmaallisuutta niin juhlapuheen kuin laulujen sanojen kautta.Keskuudessamme on enää kahdeksan Siikalatvalla asuvaa sotaveteraania. Kestilässä vietetyssä 101-vuotiaan Suomen juhlapäivässä sotaveteraaneja edusti kestiläläinen Veikko Nissinen. Kunniakansalaiselle itsenäisyyspäivä on juhlapäivä jonka viettoon hän haluaa osallistua. Suomussalmelta isänsä saattajaksi oli tälläkin kertaa ehtinyt Kyllikki Juntunen.
– Olen itsenäisyyspäivän juhlissa pyrkinyt käymään. Pienemmissä juhlissa en enää viitsi käydä, kuvaili Veikko Nissinen kahvin nautiskelun lomassa.
Itsenäisyyspäivä on juhlapäivä myös nuoremmalle polvelle, joka haluaa kunnioittaa veteraanisukupolven tekemää työtä. Vuoden päivät Kestilässä asuneet Tervoset päättivät, että juhlaan osallistuminen on pienen Vertti-Matin perheelle mitä parhain tapa viettää itsenäisyyspäivää.
Itsenäisyys on pariskunnalle merkityksellinen asia joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.
– Saadaan asua rauhassa, kuvaili Minna Tervonen.
– Meillä on Suomessa turvallista, jatkoi Jere Tervonen.
Itsenäisyyspäivä herkistää myös aikamiehet. Viime vuonna kunnanjohtaja Pauli Piilma totesi Suomen satavuotisjuhlaan Rantsilassa osallistumisen olleen arvokkain tilaisuus, jossa hän on koskaan puhunut. Mahdollisuus esittää kunnan tervehdys satavuotiaan Suomen juhlassa oli niin merkityksellinen. Tämän kertainen juhla jää myös ikimuistoisena mieleen, kun Piilma oli kutsuttu juhlapuhujaksi.
– Arvioin itseni poikkeuksellisen isänmaalliseksi, kertoi Piilma.
Pauli Piilman mieleen on jäänyt lapsuusmuisto, kuinka hän pienenä poikana kysyi äidiltään, miksi itsenäisyyspäivän iltana poltetaan kynttilöitä. Piilma herkistyi, kun kertoi, kuinka äiti oli vastannut kynttilät sytytettävän, jotta sodassa kaatuneet nuoret miehet taivaasta näkevät kynttilät ja tietävät, ettei heitä ole unohdettu.
– Tiedostan, ettei se ole oikea vastaus, mutta vielä tänäkin päivänä se on minulle oikea vastaus, kaunis selitys itsenäisyyspäivän kynttilöille.
Piilma palautti mieliin, kuinka kalliin uhrin Suomen kansa on viime sodissamme antanut. Sodan jälkeisestä puutteesta on seurannut jotain hyvääkin, kun lapset olivat aliravittuja, keksittiin kouluruokailu. Tasa-arvoisella opetuksella on haluttu varmistaa, että kaikilla olisi varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus käydä koulua niin pitkälle kuin kykyä riittää.
Monilla mittareilla todennettuna Suomi on vauras hyvinvointivaltio. Aineettomista arvoista Piilma nosti kalleimmaksi Suomen upean luonnon, josta moni suomalainen ammentaa voimia. Luontosuhde on osa suomalaista mentaliteettia.
– Yllättävä vahvuus on suomalainen yhteistyö. Suomalaisilla jurottajilla on kyky neuvotella.
– Ketään ei jätetä, kaikista pidetään huolta. Ollaan esimerkkinä kaikille muille maille, kun pidetään huolta itsestämme ja itsenäisyydestämme.
Kestilän mieslaulajat antoivat juhlayleisölle lisää ajateltavaa Isänmaalle, Kuudes joulukuuta ja Veteraanin iltahuuto -laulujen myötä.
– Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta, olis' arkipäivä kuudes joulukuuta, kaikuivat saliin Kuudes joulukuuta -laulun sanat herättäen ajatuksia veteraanisukupolven tekemän työn merkityksestä tähän päivään.
Tunnelma muuttui vielä hartaammaksi Veteraanin iltahuudon myötä. Kuoroa johtanut Aimo Suorsa kannusti yleisöä laulamaan mukana laulun kertosäkeen.
– Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol' maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa.