Tasan 50 vuotta sitten elettiin jänniä aikoja. Ison rapakon takana USA:ssa oli 16. heinäkuuta laukaistu raketti kohti kuuta ja kyydissä oli kolme miestä.
Olin tuolloin viisivuotias, ja varmaan olisin tyytyväisenä leikkinyt mummon kanojen kanssa, elleivät aikuiset olisi olleet niin innoissaan. Into tarttui pikkutyttöönkin ja muistan aivan elävästi ihmisen ensimmäisen kuumatkan.
Kotona seurattiin Apollo 11:n taipaletta tiiviisti alusta asti. Tuolloin meillä oli kylän toinen televisio, ja tuvassa istui puoli kylää. Toinen puoli oli siellä toisessa talossa.
Naapurin miehet röyhyttelivät tupakkaa hermostuksissaan, kun jännättiin, pääseekö kuuraketti irti maasta. Sitten silmä kovana tarkkailtiin, pääseekö se kuuhun ja miten Armstrongille käy, kun jalkansa kuun kamaralle pistää. Viisivuotiaalla ei vielä ollut kummoisia odotuksia kuun maisemista, mutta tiesin, ettei se juustoa ole. Kivierämaa passasi minulle aivan mainiosti.
Kaikkia meitä huoletti se, pääsevätkö astronautit kuusta pois ja hengissä takaisin maahan. Yksi sun toinen meille parkkeeranneista naapureista rukoili ja piti käsiä ristissä miehistön puolesta. Kun moduuli molskahti mereen ja luukusta kömpi ulos hymyileviä miehiä, helpotuksen huokaus oli suuri.
Kun pää oli lopulta avattu, ravasivat jenkit kuussa tämän tästä. Kaikkiaan kuusi kertaa on ihminen matkannut kiertolaisemme pinnalle, viimeisen kerran siellä vieraili Apollo 17 vuonna 1972. Kuussa on käynyt 12 astronauttia ja heidän jäljiltään siellä on noin 200 000 kiloa jätettä: pissa- ja kakkapusseja, golfpalloja, kameroita, raketinjämiä, kuuautonromuja ja muuta sälää. Missä ihminen, siellä roska ja paska.
Ensimmäisen kuumatkan jälkeen maailma oli hurmoksessa. Ihmiset luottivat, että tieteen valtava edistys tuo mukanaan kaikille hyvinvointia, rauhaa ja rakkautta. Maailman nälkäiset vatsat saadaan kylläisiksi, lapset kouluun, taudit kuriin ja aseet vaikenemaan. Mennään Marsiin ja perustetaan sinne siirtokunta rakentamaan utopiaa.
Mitä meillä on nyt, 50 vuotta ensimmäisen kuukävelyn jälkeen? Edelleen soditaan että veri roiskuu ja tyhjiä vatsoja on entistä enemmän; YK:n mukaan joka yhdeksäs ihminen maapallolla kärsii nälästä. Meillä on ilmastonmuutos ja muoviongelma – mikromuoveja on kaikkialla, Tyynellä merellä ajelehtii suunnaton muovilautta ja 11 kilometriä syvästä Mariaanien hautavajoamastakin on löytynyt muovipussi.
Kaiken kukkuraksi kolme maailman rikkainta miestä kilpailee siitä, kuka aloittaa ensimmäiset turistimatkat avaruuteen. Ensimmäiset reissut tehdään ehkä jo tänä vuonna ja lippu maksaa noin 250 000 dollaria. Halukkaita lähtijöitä on, jo yli 600 ihmistä on varannut piletin 1,5 tunnin avaruuskeikalle.
Ikkunasta on varmasti mukava ihailla kaunista sinistä Maata ja unohtaa mitä kaikkea hyvää sillä rahalla voisi tehdä.