Tällä viikolla realisoitui hallituksen tekemä päätös, joka palauttaa koululaiset lähiopetukseen lukukauden loppuun asti. Parin viikon rutistuksen järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä, sillä kerran onnistuneesti jalkautettu etäopetus olisi voinut vallan hyvin jatkua kesälomaan saakka. Maaliskuun toiseksi viimeisellä viikolla alkanut etäopiskelu on nyt ohitse ja koululaiset palaavat taas tien päälle, ja autoilijoiden on syytä katsella taas ympärilleen entistä tarkemmin.
Etäopetuksen lopettaminen juuri ennen kesälomia on sellaisenaan hölmöä, mutta toimii parhaillaan hyvänä harjoituksena. Jos epidemia ei ole vielä syksyyn mennessä ohitse, on poikkeusjärjestelyitä luvassa myös syyslukukaudelle. Nyt saamme siis kahden viikon ajan harjoitella yhtä toimintamallia, joka voi olla käytössä taas syksyllä.
Toistaiseksi ei edes tiedetä, että haluaako maan hallitus tukahduttaa epidemian vai kenties jotain muuta. Suoraan asiaa ei ole sanonut oikein kukaan – tai on sanonut, mutta toimet eivät julki lausuttua strategiaa tue.
Samaan aikaan, kun hallitus ilmoittaa, että tavoitteena on epidemian leviämisen estäminen, laitetaan lapset isolla joukolla kouluun. Olisiko kuitenkin niin, että hallitus haluaa, että koronavirus leviää edes vähän? Juuri nyt näyttää siltä että haluaa, sillä rajoitusten purkaminen puhuu vastustamattomasti sen puolesta. Toki vaakakupissa painaa myös talouden kehitys. Loputtomasti emme voi elää poteroihin kaivautuneena, sillä Suomen tai maailman talous ei kestä enää kauan ilman, että yhteiskunta palaa edes osittain toimintakykyiseksi.
Vaikka tarjolla on vain huonoja ja huonompia vaihtoehtoja, olisi toivottavaa, että jokaiselle meille kerrotaan asiat niin kuin ne oikeasti makaavat.