Kaislahanke on saatu päätökseen ja loppuraportin muste on kuivumassa. Mitä jäi käteen?
– Ei ole asiaa, mihin ei kaisla ei liittyisi, hanketta yhdessä Kaarina Konolan kanssa vetänyt Johanna Riepula naurahtaa.
Hän kertoo yllättyneensä, miten monipuolinen materiaali yhden pienen järven hukkatuote voikin olla. Tai ei pelkästään yhden, sillä järvikaislaa kasvaa joka puolella Suomea, aivan Lappia myöten.
– Sitä ei kuitenkaan saa sekoittaa järviruokoon tai osmankäämiin, kuten usein tehdään, Konola muistuttaa.
Lähtökohta kaislan hyödyntämishankkeelle lähti ongelmatilanteesta. Matalavetinen, järvikaislaa kasvava ja liejuttuva Mankilanjärvi kaipaisi kunnostamista, mutta siihen tarvittaisiin huomattavia summia rahaa, eikä rahoituksen saaminen ole itsestäänselvyys.
Hankkeessa on pyritty löytämään erilaisia tapoja järvikaislan hyödyntämiseen ja sitä kautta kasvuston vähentämiseen. Tavoitteena oli löytää taloudellinen hyöty käsityökäytössä, energialähteenä, tai vaikka lannoitteena, unohtamatta toiminnan työllistävää vaikutusta.
Konolan mukaan Siikajoen alueella on tehty kaislatöitä runsaasti vielä vuosisata sitten. Jostain syystä perimätieto on jäänyt unohduksiin ja monelle tutumpi materiaali on rottinki sekä paju, joita työstetään pitkälti samoilla tekniikoilla kuin kaislaakin.
Pöydällä on esillä koria, liinaa, tablettia ja kaislasydämistä kynttilää. Mattojen kutomistakin on testattu.
Käsityöläisammattilaisina Konola ja Riepula ovat testailleet kaislan sopivuutta erilaisiin tekniikoihin. Kaislan kuivatus on oma, työläs prosessinsa, mutta siitä eteenpäin kattona on vain taivas.
Naiset nauravatkin, että hankkeen myötä jopa kaislaveneiden valmistajia on putkahdellut maailmanlaajuisesti sieltä sun täältä. Historianlehdiltä tosin, mutta silti. Kaisla on paljon käytetty materiaali, jota voisi hyödyntää esimerkiksi koulujen käsityötunneilla.
Siinä olisi pohjaa myös käsityöläisyydelle.
– Suomessa ajatellaan ettei kannata tehdä käsitöitä, vai onko se niin, ettei tahtojat löydä tekijöitä, Riepula pohtii puhen sivutessa käsillä tekemisen hintavuutta.
Hankkeen aikana on tullut yhteydenottoja koskien mahdollisia kaislatuotteiden valmistajia.
– Sellaista hiljaista signaalia on tullut, että oltaisiin hyvässä ajassa liikkeellä, Konola iloitsee.
Kiinnostusta olisi erityisesti mattojen suuntaan. Ne voisivat oikeita kanavia löytämällä saada suurtakin suosiota sisustusmaailmassa.
– Kaislamatto sopii hyvin kosteisiin tiloihin, esimerkiksi saunahuoneet tai parvekkeille, koska se pitää kosteudesta, Riepula toteaa.
Mankilan kyläseuran puolesta hanketta seurannut Rita Porkka vihjaisee päälle liikusta kohti laadukkaita käsityötuotteita myyviä verkkokauppoja, kaikki on mahdollisia.
Käsityöläisyrittäjyyttä enemmän hankkeessa on pohdittu käsityö- ja elämysmatkailun yhdistelmää, jolle tuntuu olevan tilausta. Mutta se olisi jo uuden hankkeen aihio, kuten myös kaislan hyödyntäminen esimerkiksi bioenergiana, taikka ravinnollisiin, lääkinnällisiin tai kosmeettisiin tarkoituksiin.
– Vaaranahan tässäkin on, että tämäkin jää tähän, jos kukaan ei ota koppia, Porkka pohtii.
Jatkotoimenpide-ehdotuksia onkin kirjattu loppuraporttiin lukuisia, eikä työ pääty tähän. Maaliskuun lopussa Laakson Vesalla pidettävällä kurssilla keskitytään ainakin käsityöläistaitojen jakamiseen.
Tuon kurssin myötä kenellä tahansa on mahdollisuus päästä kiinni läheltä tähän niin eksoottiseen, mutta siltikin niin tavanomaiseen materiaaliin. Josko ensi kesänä Siikajokea melotaan kaislaveneillä?