Vaikka takana on vuosikymmenten ura ja useita eri työpaikkoja, ei Risto Pietilä ei ole hakenut niistä ainuttakaan. Ihan ensimmäiseenkin mies päätyi opiskelujen jälkeen hakemalla muita töitä Oulusta, mutta menikin hakemuksensa perusteella ihan toiseen firmaan ja kaupunkiin. Oululaista rakennusalan yritystä Pietilä ei edes muista, mutta sieltä kulkeutui tieto Raaheen ja Pietilä päätyi insinööriksi Teräsbetonin raahelaiseen tytäryhtiöön. Työmaita oli muun muassa Rautaruukin alueella, missä vasta valmistunut nuori mies pääsi todelliseen työnjohtajan tulikokeeseen.
– Teimme Rautaruukilla valssaamon laajennusta. En ollut koskaan edes nähnyt sellaista työmaata. Edellinen mestari lähti ja menin kesken työmaan hänen tilalleen. 30 miestä odotti aamuisin käskynjaolla, joten olihan se kova koulu. Sen homman jälkeen oli ihan sama mihin menin, niin ujostella ei ole tarvinnut, Pietilä kertoo.
Johtajaksi saatetaan syntyä, mutta kuten Pietilän tapaus osoittaa, myös kasvaa. Rautaruukin rakennnuskohteiden jälkeen pietilää pyydettiin vetämään yhttiön rakennusmateriaaliteollisuutta, jossa vierähti noin kymmenen vuotta. Tämän jälkeen Pietilä siirtyi Rautaruukin tytäryhtiön palvelukseen Suomen Kuonajalosteelle, kun SKJ oli avaamassa uutta laitosta Koverharin teollisuusalueelle Hankoon. Kesken projektin Rautaruukin hallitus päätti, että tehdas keskittyy ydinosaamiseensa, eli teräkseen ja hanke haudattiin.
Siikajokilaakson levikkialueella Pietilä muistetaan erittäin hyvin Ruukin Yrityspuiston johtajana, jonne hän siirtyi SKJ:n pistettyä laitosprojektinsa jäihin. Kahdeksan vuoden ajalle mahtuu monenmoisia sattumia, joista mieleenpainuvimpia oli yhteistyö nykyisen pääministerin kanssa.
– Teimme pinnoitustehdasta Yrityspuistoon, jossa pinnoitettiin komponentteja. Minulla oli Juha Sipilän kanssa neuvottelut Kempeleessä ja valmistauduin hyvin. Mietin valmiiksi mitä meidän pitää saada ja mistä voin tarvittaessa joustaa, kunhan kokonaisuus pysyy hyvänä. Kun neuvottelut alkoivat Sipilä vain kysyi, että mihin hän laittaa nimensä. Vasta jälkeenpäin ymmärsin heidän bisneksen laajuuden. Ei siellä mietitty pikkusummia kun jotain oikeasti tarvittiin, Pietilä naurahtaa.
Seudulliseenyhteistyöhön
Yrityspuistosta Pietilä siirtyi seudulliseen työhön, kun kutsu kävi elinkeinojohtajaksi Raahen seutukunnan palvelukseen. Tässä tehtävässä Pietilä kuului siihen pieneen ytimeen, joka oli hankkimassa ydinvoimalaa Pyhäjoelle.
– Vilkunan Antti soitti, että meinaatteko tehdä jotain sen eteen, että Pyhäjoelle rakennetaan ydinvoimala. Tämän puhelun jälkeen perustimme pienen työryhmän, joka lähti selvittämään mahdollisuuksiamme tarkemmin. Työryhmää laajennettiin alkuvaiheiden jälkeen ja pidimme useita kymmeniä tilaisuuksia, jossa hankkeen etuja ja sen tärkeyttä nostettiin esille, Pietilä kertoo.
Ryhmä pyriki tuomaan Fennovoiman johdolle tiedoksi alueen vahvuuksia ja valmiuksia ottaa megaluokan hanke seutukuntaan. Hankkeen kärjessä oli Pyhäjoen kunta laitoksen sijainnista johtuen.
– Ratkaisevin tekijä lopulliseen päätökseen oli varmaankin alueen sopivuus monen eri tekijän osalta. Voimalan rakentaminen on valtava kasvumahdollisuuus seudulle ja koko Pohjois-pohjanmaalle.
Myöhemmin Pietilän titteli vaihtui Raahen seutukunnan kehittämiskeskuksen johtajaksi, kun niin ikään ydinvoimalahankkeen voimahahmoiksi laskettava Lauri Laajala siirtyi Perhoon kunnanjohtajaksi. Montaa aamua ei ole enää Pietilälläkään jäljellä, sillä hän jää vuodenvaihteessa lomalle ja lomalta suoraan eläkkeelle. Ensimmäinen eläkepäivä on virallisesti huhtikuun 1. päivä ja aprillipäivästä huolimatta suunnitelmat pitävät.
– Kiitoksia pitää antaa työyhteisölle, alueen medialle ja muille yhteistyökumppaneille. Kuntayhteistyö on pelannut todella hyvin uusien johtajien kanssa. Mauno (Ranto) Siikajoella, Ari (Nurkkala) Raahessa ja Matti (Soronen) Pyhäjoella ovat muodostaneet kehittämishakuisen seututiimin kehittämiskeskuksen johtajan tueksi, Pietilä huomauttaa.
Pietilä myöntää, että vuodenvaihteessa alkava vapaa-aika tulee tarpeeseen.
– Kaikki kysyy, että mitä aion nyt tehdä. Kun on vuosien ajan elänyt niin, että kalenteri on ollut täynnä pari kuukautta eteenpäin, on mukavaa olla rauhassa. Alkuun lomailen. Asumme nyt Revonlahdella ja aiomme asua siellä myös jatkossa. Jos tulee sellainen olo, että jotain pitää tehdä, niin kotona on omakotitalo, jossa on aina pientä remontoitavaa.
