Suomi on sata vuotta ja yhä pienemmäksi käyvän sotaveteraanien joukon siikajokinen edustaja Vilho Koivumaa täyttää vielä tässä kuussa 94 vuotta.
Takana on vuosien lisäksi kokemuksia – rankkojakin. Osasta ei Koivumaa viitsi enää edes puhua, vaikka mies on yksi heistä, joita käy kiittäminen siitä, että itsenäistä Suomea ylipäätään vielä juhlitaan.
– Varmaan siksi olen pysynyt hyvässä kunnossa, koska olen tehnyt töitä ja elänyt terveellisesti. Toki nykyisin terveydessä tapahtuu paljon jo vuodessa tai puolessakin vuodessa. Esimerkiksi nyt piti ottaa kävelykeppi mukaan.
Koivumaa oli vasta poikanen, kun piti lähteä maata puolustamaan. Sitä tunnetta ei nuorempi polvi voi mitenkään ymmärtää, eikä kaiken kokenut edes yritä selittää.
– Ei niistä sotaan liittyvistä asioista oikein viitsi edes puhua. Niin hirveitä juttuja siellä näki ja koki. Olin koko sodan ajan etulinjamiehenä, Koivumaa kertoo.
Sen verran mies suostuu paljastamaan, että vaativasta tehtävästä huolimatta Koivumaa selvisi sodasta vähäisin naarmuin – kylmettyneillä jaloilla ja loukatulla peukalolla.
– Peukalolla ei voi oikein napittaa paitaa ja jalat kylmettyivät niin, että niitä vieläkin palelee jatkuvasti. Nytkin on kahdet villasukat jalassa, Koivumaa toteaa.
Itsenäisyyspäivää talvisodan sankari viettää hyvin pitkälti kuten muutkin. Siikajoen kunnan itsenäisyyspäivän juhlan jälkeen mennään kotiin ja illan kähmään pitää avata televisio, jotta näkee itsenäisyyspäivän vastaanoton presidentin linnasta.
– Varsin normaali päivä. Asustelen yksin, joten ei siinä ihmeitä tapahdu.
Koivumaa kehottaa nuorempiaan hoitamaan erimielisyydet puhumalla. Kun asiat hoidetaan neuvottelupöydässä, ei uusia sotia saati sotien veteraaneja tule.
Lisää Siikajoen kunnan Suomi 100 -itsenäisyysjuhlasta perjantaina julkaistavassa paperisessa Siikajokilaaksossa.
