Suomi on sata vuotta ja yhä pienemmäksi käyvän sotaveteraanien joukon siikajokinen edustaja Vilho Koivumaa täyttää vielä tässä kuussa 94 vuotta. Takana on vuosien lisäksi kokemuksia – rankkojakin. Osasta ei Koivumaa viitsi enää edes puhua, vaikka mies on yksi heistä, joita käy kiittäminen siitä, että itsenäistä Suomea ylipäätään vielä juhlitaan.
– Varmaan siksi olen pysynyt hyvässä kunnossa, koska olen tehnyt töitä ja elänyt terveellisesti. Toki nykyisin terveydessä tapahtuu paljon jo vuodessa tai puolessakin vuodessa. Esimerkiksi nyt piti ottaa kävelykeppi mukaan.
Koivumaa oli vasta poikanen, kun piti lähteä maata puolustamaan. Sitä tunnetta ei nuorempi polvi voi mitenkään ymmärtää, eikä kaiken kokenut edes yritä selittää.
– Ei niistä sotaan liittyvistä asioista oikein viitsi edes puhua. Niin hirveitä juttuja siellä näki ja koki. Olin koko sodan ajan etulinjamiehenä, Koivumaa kertoo.
Sen verran mies suostuu paljastamaan, että vaativasta tehtävästä huolimatta Koivumaa selvisi sodasta vähäisin naarmuin – kylmettyneillä jaloilla ja loukatulla peukalolla.
– Peukalolla ei voi oikein napittaa paitaa ja jalat kylmettyivät niin, että niitä vieläkin palelee jatkuvasti. Nytkin on kahdet villasukat jalassa, Koivumaa toteaa.
Itsenäisyyspäivää talvisodan sankari viettää hyvin pitkälti kuten muutkin. Siikajoen kunnan itsenäisyyspäivän juhlan jälkeen mennään kotiin ja illan kähmään pitää avata televisio, jotta näkee itsenäisyyspäivän vastaanoton presidentin linnasta.
– Varsin normaali päivä. Asustelen yksin, joten ei siinä ihmeitä tapahdu.
Koivumaa kehottaa nuorempiaan hoitamaan erimielisyydet puhumalla. Kun asiat hoidetaan neuvottelupöydässä, ei uusia sotia saati sotien veteraaneja tule.
Satavuotias jasamalla nuori
Itsenäisyysjuhlan ohjelma oli onnistunut ja sanalla sanoen arvokas. Ilona Kukkonen viritteli tunnelman Maamme-laululla ja Pytinki-kuoron tulkitsema Finlandia sekä Suomen laulu latasivat ääriään myöten täynnä olevaan saliin sellaisen määrän sähköä, että noin 400-päinen juhlakansa vähintäänkin herkistyi. Eeva Heilalan lausuma juhlaruno muistutti muun muassa siitä, että satavuotias ihminen on jo vanhus, mutta satavuotias, suloinen Suomemme on vielä nuori.
Suomen itsenäisyyttä tarkastellaan usein sotien kautta, sillä varsin pian itsenäisyysjulistuksen jälkeen mitattiin ensimmäistä kertaa kunnolla miten vahva on suomalaisten yhteishenki ja maanpuolustustahto. Tästä muistutti myös Aimo Hautamäki juhlapuheessaan.
– Suomi 100 -juhlavuoden teema on ”yhdessä”. Yhteishenki ja yhteisvastuu on auttanut meitä selviytymään vaikeuksista. Eripuraisuudella tuotetaan vain tuskaa, mikä nähtiin heti itsenäistymisen jälkeen. Kun Suomi itsenäistyi Euroopassa vallitsi sekasorto. Maailma etsi suuntaa, samoin myös Suomi. Vapaussota syttyi jo vuonna 1918.
Suomalaisten yhteishenkeä mitattiin kunnolla marraskuun 30. päivä vuonna 1939, kun vieraan vallan sotilaat tulivat rajan ylitse.
– Yhteishenki ja yksimielisyys isänmaan hyväksi teki yrityksen tyhjäksi. Keskuudessamme ei ole enää montaa heitä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet nuo vaaran vuodet. He rakensivat meille Suomen maan, jossa on rauha ja jokaisen helppo olla. On oma kieli, oma laki ja vapaus. Nyt on meidän vuoromme rakentaa maata niin, että siellä on hyvä olla. Veljeä ei jätetä ja yhdessä selviämme – sen historia opettaa, Hautamäki huomauttaa.
Suomi on yksi maailman parhaista maista varsin monella mittarilla mitattuna. Turvallinen ja tasa-arvoinen ovat sanoja, jotka on helppo yhdistää sinivalkoiseen Suomeen.
Siikajoen kunnan tervehdyksen tilaisuuteen toi luonnollisesti kunnanjohtaja Mauno Ranto, jonka itsenäisyyspäivä jatkui juhlan jälkeen varsin perinteisissä merkeissä.
– Tästä sitten kotiin ja hyvää ruokaa. Jos ennen linnanjuhlien tv-lähetystä ennättää, niin pitää käydä lenkillä. Vaimoni Jaana, minä ja Elvis-kissa vietämme itsenäisyyspäivän kolmestaan. Lapset ovat jo maailmalla, Ranto kertoo.