Kolumni

Joka päivä ainakin yksi asia sa­pet­taa

-
Kuva: Vesa Joensuu

Olen varma, että sapetuksen määrä on vakio. Elämä saattaa kulkea pitkän aikaa mukavan verkkaisesti, ilman suuria murheita, huolia tai vastuksia. Mutta silti jokaiselle päivälle on varattu oma osuutensa mieliharmia. Yhteen kerätyistä harmeista kertyy oikein kunnon pahan päivän kattilallinen myrkynvihreää sappisoppaa.

Tässäpä muutamia sapetuksen aiheita, jokainen voi keksiä itse lisää.

Märkä pitsapohja. Se harmittaa siksi, että märkä ei ole enää rapea. Ja kunnon pitsassa on taivaallisen rapea ja ohut pohja. Jotta saisi lounaalla nauttia pitsansa rapeana, ei kannata ottaa sitä salaatin jäljiltä märälle lautaselle.

Tuoteselosteen pieni präntti. Pakkausten tuoteselosteet kirjoitetaan vuosi vuodelta pienemmällä ja epäselvemmällä kirjasintyylillä. Ennen pystyin lukemaan tuoteselosteet kaupassa, nyt tarvitsen kotona kirkasvalolampun ja suurennuslasin.

Saman ongelman on huomannut työterveyslääkärini, ja olemme tulleet johtopäätökseen: Takana on maailmanlaajuinen salaliitto. Miten muuten kaikkien pakkausten tekstit kutistuisivat?

Keksipakettien repäisynauhat. Niiden aloituspäätä on yhä vaikeampi löytää ja entistä tiukempi vetäistä auki. Tämänkin taustalla on varmasti salaliitto, joka haluaa estää keksien syömisen. Terveysterroria?

Liian ohuet ja pienet paperinenäliinat. Voiko olla sapettavampaa tekelettä, kuin huono paperinästyyki? Kyllä ei voi. Huono nästyyki kastuu yhdellä niistolla läpi asti ja lisäksi valauttaa osan nuhanesteestä käsille.

Jogurttitölkkien muovikorkit. Purkin yläreunassa olevan korkin vuoksi aina jää jogurttia pohjalle, kaikkea ei saa koskaan valutettua kippoon.

Sakset ja syöminen sopivat harvoin yhteen, mutta jogurtin kanssa niitäkin tarvitaan. Paksua purkkia on hankala leikata auki ja pahimmillaan sakset ovat juuttua nivelrikon turvottaman sorminivelen taakse.

Torstait. Ajan juoksu on kiihtynyt siihen malliin, että viikossa tuntuu olevan enemmän torstaipäiviä kuin muita päiviä. Vähän väliä ruokalistalla keikkuu hernekeitto ja kalenteri näyttää, että huomenna on perjantai. Minulla ei ole mitään hernekeittoa vastaan, se on ihan hyvää ruokaa, mutta kun sitä on jatkuvasti. Sama perjantain kanssa.

Vuosiluku. Liittyy edelliseen kohtaan. Vuosi vaihtuu liian nopeasti. Olen juuri oppinut kirjoittamaan ajankohtaisen vuosiluvun, kun tuleekin aika opetella uusi.

Uuden opetteluun olen saanut tukea tuttavalta ihan posti-it -lappumenetelmän avulla. Kiitos paljon Make, kohta apua taas tarvitaan.

Turha marina. Ihmiset valittavat turhista ja mitättömän pienistä asioista. Jos minuakin sapettavat tämän listan tasoiset asiat, niin onko minulla oikeasti ongelmia?

No niinpä niin.