Näin kesän ja valmistujaisjuhlien kynnyksellä voi hyvillä mielin toivottaa onnea Siikalatvan lukiolle! Kipusitte useissa viime päivinä tehdyissä valtakunnallisissa lukiovertailuissa pohjoispohjanmaalaisittain ja koko maan tasollakin korkeille sijoille. STT:n tekemässä lukiovertailussa sijanne on 21, mikä on aivan loistava taso.
Vertailu ottaa huomioon uusien ylioppilaiden loppuarvosanojen lisäksi heidän lähtötason eli päästötodistuksen keskiarvoa verrataan siihen keskiarvoon, joka nuorilla oli kolme vuotta sitten lukioon tultaessa. Siikalatvan lukion 21 uuden ylioppilaan keskiarvotaso on laskenut vain 0,55 verran: se oli opintojen alkaessa 8,61 ja on nyt 8,06.
Onko lukioiden vertailu tarpeen? Kuten rehtori Maarit Leskelän kanssa poristessa tuumimme, ei varsinkaan kehuminen ole koskaan pahasta. Ei se ylpistä, jos saa hyvää osakseen. Tai ainakaan sen ei pitäisi ylpistää, paremminkin saada positiivista energiaa entisestään laajenemaan.
Kolikon toisella puolella ovat sitten ne lukiot, jotka eivät menesty vertailuissa. Miten niiden väki asian näkee? Antaako vertailu potkua parantaa oman koulun tekemistä? Onko vertailulla ylipäätään merkitystä?
Jokainen lukio on omanlaisensa, vaikka opetussuunnitelmien sabluunat ovatkin kaikille suhteessa samat. Lukioissa, kuten ammattikouluissakin, on oma henki – omanlainen työilmapiiri opetushenkilöstön keskuudessa ja myös omanlainen henki opiskelijoiden joukossa. Opiskeluun kannustava ja motivoiva ilmapiiri rakentuu (tai jää rakentumatta) kaikista noista tekijöistä johtuen – joka ikisestä ihmisestä ja hänen persoonastaan.
Pienen paikkakunnan lukion menestys vertailussa ei tuone opinahjolle sellaista nostetta, joka toisi ”ylimääräisiä” opiskelijoita jatkossa enemmän muilta paikkakunnilta. Pieni lukio on valinta niille, jotka sen läheisyydessä jo valmiiksi asuvat. Isoissa kaupungeissa kilpailu opiskelijoista on sen sijaan kovaa. Siellä vertailutuloksilla voi olla todellista merkitystä nuorten hakuinnokkuuteen.
Onnea kaikille uusille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille!