Heikkilänkosken alapuolella Siikajoen veden juoksua yli 60 vuoden ajan seurannut Matti Hilli ei sulata esitystä, että Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus luopuisi Siikajoen vesistön säännöstelyn aiheuttamien rantasyöpymien tarkkailusta ja uusien ilmenevien kohteiden hoitamisesta.
Hilli muistaa ajat ennen Uljuaa. Kuinka kevättulvat keräsivät jääpatoja ja tulvavedessä pyörineet jäät putsasivat suvantopaikkoihin kertyneet maa-ainekset. Hän tähdentää, ettei halua vesien leviävän alajuoksulla viljelysmaille, mutta missään nimessä säännöstelyluvan haltijaa ei saisi vapauttaa velvoitteista seurata ja hoitaa haittoja kuntoon mikäli niitä ilmenee Uljuan altaan alapuolisessa vesistössä.
– Ainahan hiesusaviset törmät ovat vyöryneet, mutta Uljuan jälkeen tilanne on ollut aivan erilainen, toteaa Matti Hilli.
Voimakkaasta vuorokausisäännöstelystä luopumisen jälkeen rantojen syöpyminen on hidastunut, mutta uutena ongelmana on tullut rantamaiden jäiden mukana lohkeaminen.
Ennen Uljuaa tuli keväisin vierivesi joka nosti jäät ilmaan, mutta nykyään rantajäät sulavat omia aikojaan ja keskijoki vapautuu jäistä.
Kun monena syksynä joessa on ollut paljon vettä joen jäätymisen aikaan, jäävät rantajäät ilmaan veden laskiessa. Kun jäät irtoavat rannasta, lohkovat ne mukaansa rantaa.
– Jäät vain losahtaa ja vievät maata mennessään, edes puut eivät pidätä rantamaita, kuvailee Hilli.
Ongelma on hyvin nähtävissä Raimo Lehtosaaren omistamilla Ylinivalan mailla Hyttikosken yläpuolella. Rantajää on vielä paikoillaan, mutta ratkeamakohdasta näkee, kuinka jäiden mukana lähtee maata. Lehtosaari kuvailee, kuinka törmä oli ennen pitkä ja tasainen, nyt on jokeen äkkiputous.
Miesten mukaan Sipolan osakaskunnan nimissä tehdään muistutus Pohjois-Suomen Aluehallintovirastolle ja vaaditaan, ettei lupamääräyksiä muuteta.
Lue koko juttu 17.3. Siikajokilaaksosta