Kuinka moni meistä on yrittänyt leipoa ohutpohjaista, rapeaa ja maukasta pizzaa? Varmaan jokainen, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Ravintola Kreivinaika Ruukissa on yksi niistä jolta homma luonnistuu ja tämä on huomattu asiakaskunnassa. Lounaspäivistä keskiviikon pizzapäivä on ravintolan suosituin, mikä tietää hikistä aamupäivää ravintolan keittiössä operoiville Antti Ruonalalle ja Maria Pääkölle.
Kun lounaspöytään valmistetaan vielä keitto ja toinen lämmin ruoka, mutta myös asiakkaat täytyy palvella, kulkevat tunnit kuin siivillä.
– Tiskaaminen jää myöhemmäksi. Toki sen verran täytyy ennättää tiskaamaan, että asiakkaille riittää astioita, mutta isommat tiskit hoidetaan sitten kun meno rauhoittuu. Ja mikäpä tässä tiskatessa, kun maisema on tuollainen, Kreivinajan yrittäjänä toimiva Ruonala heittää nyökätessään ikkunasta näkyvän, jäistä vapautuneen Siikajoen suuntaan.
– Entisen työpaikan keittiössä ei ollut yhtään ikkunaa. Kyllä täällä on hyvä olla, Ruonala jatkaa.
Eletään keskiviikkoaamua hetki ennen hässäkkää. Keittiön liedellä kiehuu peruna- ja riisikattila ja pizzauuni hohkaa huoneen toisella reunalla.
– Hieman reipas 300 astetta on pizzauunin lämpötila. Varsinkin kesällä täällä tarkenee, Ruonala kertoo.
Kello käy ja on aika leipoa ensimmäiset pizzat. Taikina on tekeytynyt yön yli kylmäkaapissa liinan alla – kätevästi valmiin kokoisina annoksina. Tuote tulee valmiina tukkurilta, eikä sitä valmisteta itse. Koska taikina toimii, ei pyörää kannata keksiä uudelleen.
Kreivinajan pizzamestarin virkaa tekee yrittäjän ainut työntekijä Maria Pääkkö. Ensimmäinen taikina runsaan jauhon kanssa tiskille ja pallosta alkaa muodostua ohut lätty kaulimen ja ”lentopallomailojen” avulla.
– Minä tykkään kaulia alkuun. Jotkut tekevät koko työn käsillä, Pääkkö kertoo.
Täytteet vaihtelevat, mutta konsepti on selkeä. On lihaa, kasviksia, kuten herkkusientä ja paprikaa, katkarapua, tonnikalaa, sipulia, sinihomejuustoa, ananasta ja tietenkin tomaattikastiketta ja juustoa.
– Kuuluuko sinun mielestäsi ananas pizzaan, Pääkkö haastaa kun pudottelee ilmeisesti ristiriitaisia tunteita herättävän hedelmän paloja pizzalle.
– Kyllä kuuluu, mutta silloin pitää olla myös aurajuustoa.
Valmis ”rieska” uuniin ja seuraavaa leipomaan, sillä vielä monta on tekemättä. Antti Ruonala kertoo, että normipäivänä pizzoja tehdään 50–60, eli Pääkön kyynärvarret ja kämmenet saavat lujasti liikuntaa.
Juustoraasteen määrä on Kreivinajan tuotteessa yllättävän vähäinen, joten asiasta on pakko mainita.
– Se on yleisin virhe pizzanteossa, että täytetään liikaa – varsinkin juustolla. Kun juustoa on liikaa, pohja ei paistu kunnolla, eikä pizzasta tule rapea, Antti Ruonala valottaa.
Kyse ei ole siis kitsastelusta vaan hyvän lopputuloksen tavoittelusta.
Kaksikon välinen dynamiikka keittiössä hipoo täydellisyyttä, ja työnjako on muodostunut itsestään. Antti Ruonala kertoo, että alkuajoista on säästetty puoli tuntia per nuppi työaikaa, kun kumpikin tietää tasan tarkkaan, mitä keittiössä täytyy milläkin hetkellä tehdä.
– Kyllä täällä askeleita tulee ja muutenkin homma on varsin raskasta. Treenata pitää, että selkä pysyy kunnossa.
Puolenkymmentä pizzaa on leivottu, paistettu ja kadonnut asiakkaiden suihin, mutta työ jatkuu. Asiakasvirta kasvaa ja Ruonala saa viettää yhä enemmän aikaa kassalla. Näyttää siltä, että on aika poistua ja lakata häiritsemästä.
– Meillä on muuten aivan ihanat asiakkaat, Maria Pääkkö myhäilee vilkaistessaan leivontapöydältä tiskille muodostuneen johon suuntaan.