Kansanedustaja Antti Rantakangas siunattiin lauantaina Pulkkilan kirkossa.
Harmaa ja loskainen keli oli omiaan kuvastamaan paikallisten tuntemuksia. Moni oli tullut saattamaan ystävää ja kylänmiestä.
– Ei tätä voi oikein uskoa, Rantakankaan kampanjapäällikkönä jo vuonna 1999 toiminut Viljo Långström huoahtaa ottaessaan vastaan keittolounaalle saapuvaa väkeä.
Rantakangasta viimeiselle matkalleen kerääntyi yli kolmisatapäinen saattojoukko. Pulkkilan kirkon alakerta oli tupaten täysi, lehterille jäi sentään tilaa.
Siunauksen toimittanut rovasti Veijo Koivula totesi puheessaan sen, mikä toistui monen muunkin suulla.
– Antti oli aidolla tavalla kiinnostunut ihmisistä. Hän oli maakuntien mies.
Muistotilaisuudessa kävi musiikkiesityksiä ja puheita myöten selväksi, että kukkaseppeleiden alla makasi pidetty mies.
Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen kuvaili Rantakangasta oman väkensä äänitorveksi, joka piti sen, mitä oli sovittu ja puolusti aina yhteisiä päätöksiä.
– Antille politiikka ei ollut peliä, hän oli mukana edustaakseen omaa väkeään, jonka ääni jäisi kuulematta, ellei sillä olisi puhujaa.
Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katri Kulmuni oli samaa mieltä.
– Luja kädenpuristus, ystävällinen hymy ja hyväntahtoinen pilke silmäkulmassa, siitä hänet muistetaan täällä kotiseudulla ja eduskunnassa.
Lisää aiheesta 19.12. Siikajokilaaksossa