”Aidan vitsaksena en ole ollut, mutta niiden vääntöä olen kokeillut”, nauraa Jouko Kivelä.
Paljon on 80 vuotta täyttävän, Ruukissa asuvan Kivelän elämään mahtunut. Sotalapseksikin hän oli vähällä joutua, koska äiti oli yksin kotona kolmen lapsen ja neljän lehmän kanssa. Kun lastensiirtokomitea 1941 haastatteli kaikki yli kolmivuotiaat lapset, oli viisivuotias Jouko yksi heistä.
– Minulta kysyttiin, että haluaako Jouko lähteä. En halua, vastasin. Äitikin sanoi, että yrittää pärjätä. Niin sain jäädä, Kivelä muistelee.
Lähtöaikeet ja sota-aika jättivät herkkään mieleen jäljen, joten nykyinen pakolaiskriisi on koskettanut Kivelää. Hän oli ensimmäisten joukossa lahjoittamassa tavaraa vastaanottokeskukselle.
Elantoa piti pitkään sodan jälkeen hankkia monella tavalla. Ahkera Kivelä marjasti, ravusti, kalasti, metsästi, kiskoi pajusta parkkia, nosteli Ohtuasta uppotukkeja, niitti lehmille heiniä jokirannasta ja ratapenkalta, raivasi peltoa, kuokki ojia, hankki polttopuita ja oli turvesuolla.
– Työtä on ollut työn päälle, hän hymähtää.
Armeijan jälkeen nuori mies pääsi rautakauppaan varastoapulaiseksi ja siitä urkeni kauppiasura. Kivelä toimi Pöyryllä osuuskaupan myymälänhoitajana ja oli Suomen nuorin myymälänhoitaja. Alasta innostunut mies meni osuuskauppakouluun, jonka jälkeen seikkailumieli vei pariksi vuodeksi Kuusamoon.
Sydämeltään täysin ruukkilainen mies palasi osuuskaupan hoitajaksi ensin Vihantiin, sitten Rellettiin ja lopulta Tuomiojalle. Mutta elämää alkoi haitata angiinan jälkitautina puhjennut reuma. Aspiriinin voimin Kivelä teki töitä, kunnes 1976 tuli stoppi. Eläkkeelle piti jäädä jo 40-vuotiaana.
Siitä alkoi toinen elämä. Lapsuuden urheiluharrastus virisi uudestaan, nyt omien lasten kautta. Kisoissa Kivelä voiteli suksia ja sai voitelumestarin epävirallisen tittelin. Lisäksi hän hoiti tulospalvelua ja kirjoitti urheilu-uutisia lehtiin. Sanomalehtiä Kivelä avusti yli 30 vuoden ajan.
– Olin nopea. Voitelin sukset ja kun ne oli voideltu, otin kameran kaulaan ja juoksin ladun varteen. Otin kuvia ja illalla kirjoitin jutun, Kivelä naurahtaa.
Ketterän miehen päästä on ketterästi putkahdellut erilaisia ideoita kuntalaisaloitteina ja kädentöinä. Ruukin historiasta kertova taideteos on Kivelän idea ja aloite on kunnassa jatkojalostuksessa.
Ahkera ja avulias jokapaikahöylä, kunnanvaltuutettu, lautakuntien jäsen sekä kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa toiminut Kivelä on vaatimaton. Syntymäpäiviäkään hän ei olisi halunnut juhlia.
– Mutta huomattuani olevani viideosan nuorempi kuin itsenäinen Suomi päätin suostua hiukan muistelemaan historiaani, Kivelä sanoo.
Kakkukahvit Kivelä tarjoaa juhlapäivänä 17. huhtikuuta kotonaan Ruukin Kyyräntiellä. Mahdolliset muistamiset hän haluaa ohjata kotikylän lapsiperheiden tueksi seurakunnan diakoniatyön kautta. Tili FI 86 5516 0240 000865, mukaan viitteeksi viestikenttään: Lapsiperheet Ruukki.