Kolumni

Joulu ei vaadi kau­pun­ki­reis­sua

Tunnustan, olen minäkin käynyt yhden reissun marraskuussa Kempeleessä. Pakko ei olisi ollut lähteä. Käytiin vain tyttären kanssa humputtelemassa, viettämässä yhteistä laatuaikaa suuren kauppakeskuksen jouluihmeisiin tutustuen.

Iloitsin mielessäni, ettei minun ole pakko ahtautua tupaten täynnä oleviin kauppoihin, vaan voin hoitaa omat jouluostokseni kotikylän rauhassa.

Viime vuonna isännällä oli pakollista asiaa jouluviikolla Ouluun, juuri sinä päivänä, jolloin olin ajatellut tehdä joulun ruokaostokset.

 

Menomatkalla tein jouluruokien ostoslistaa ja ehdotin, että haetaan marketista vain pakolliset asiat. Isäntä huokasi raskaasti syvään ja mutisi, että Hanna antaa anteeksi, vaikka tehtäisiin kerran vuodessa ruokaostokset Oulusta.

No niinhän sitä mentiin isoon kauppaan suurin odotuksin. Kaikki tarvittava oli kattelussa ja monen hyllyn kohdalla totesin, että tuote on omalla kylällä halvempi. Ostettiin marketista mitä ostettiin ja haettiin monta tärkeää jouluruokien valmisteluun liittyvää asiaa tutusta kyläkaupasta.

Onneksi on sovittu jo aikaa sitten sukulaisten kanssa, että muistetaan toisiamme perheittäin pienillä jouluherkuilla tai muilla joka kaupasta löytyvillä jouluisilla asioilla.

 

Oman perheen muistamiset hoituvat lahjakorteilla, joita saa omalta kylältä kauppoihin ja palveluyrittäjille. Juniori tietää jo, että koululaisten joululoman alkaessa hän pääsee joululahjaksi hierojalle. Poika onkin laskenut päiviä joulupukin tulon sijaan hierojan luo pääsyyn.

Tiedän, että hyvin nuorisolle kelpaisi lahjakortti myös paikalliseen pitseriaan.

Olen luvannut juniorin serkkujen vanhemmille, että he saavat keskittyä jouluaatonaattona omiin kiireisiinsä ja minä vien muksut joululahjaksi uimaan. Kummitytölle on mietittynä spesiaalilahja, mutta sekin löytyi paikallisen käsityöyrittäjän puodista.

 

Ihanaa joulun odotusta kaikille!