Lukijalta
Mielipide

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella

Joulunaikaa vietetään, mielessä käy: nytkö jo tulee joulu? Vastahan sitä valmistauduttiin edellisen joulun viettoon.

Ei ole enää sitä lapsuusajan pitkää joulunodotusta. Silloin odotettiin ja laskettiin päiviä, montako yötä vielä jouluaattoon? Niin se vain muuttaa muotoaan sekin asia iän mukana. Ei ole enää kuusijuhlaa kouluissa, ei lahjakääröjen piilottelua.

Isä antoi joulurahaa ja usein hevoskyydinkin Karhukankaaseen, siellä kun silloin oli kaksi kauppaa, Mikkelän kauppa ja Vihannin Osuuskauppa. Sieltä ne lahjat valittiin. Tarkkaan piti laskea markat, että heille joille aikoi lahjan antaa, sai rahat riittämään. Ei isä ilmaiseksi rahapussin nyörejä aukonut, tienata ja säästää ne piti joulurahat silloin. Aattoillan pukin tulo kyllä korvasi kaiken, pukin kädestä lahjakääröt haettiin, jännää oli.

Eihän ne isosia lahjat olleet. Äiti paljon valmisti, neuloi ja etupäässä ompeli flanellisiakin paitoja, mekkoja ja esiliinoja. Kummitädin lahjat olivat myös käytännöllisiä. Muistovihkot olivat silloin muotia, niitä oli joululahjojen joukossa. Niihin kirjoiteltiin kavereiden kanssa muistovärssyjä ja liimattiin kiiltokuvia, usein enkeleitä.

Joulupäivä on muistoissa "pitkänä päivänä." Silloin ei menty kylään eikä vieraitakaan tullut käymään. Lammin Arttu teki poikkeuksen ja ajaa hurautti hevosellaan kyläilemään joulupäivänä. Tapanina sitten sai mennä ja olla kavereiden kanssa. Näsälän pirttiin kokoonnuttiin naapurusten lapset. Aune-täti leikitti ja laulatti meitä kuusen ympärillä ja Suoma-täti laittoi joulun herkkuja pöytään, pipareita yms.

Tämä vuosi on ollut itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaa. Monen monta tilaisuutta on järjestetty ympäri Suomen. Tiedotusvälineissä on myös juhlaa näkynyt. Meidänkin kirkossa Rantsilassa oli juhlallinen jumalanpalvelus, sankarihaudoilla käynti ja veteraanikuoron esitykset. Kyllä itsenäisyys koskettaa kaikkia. Kirkkokin täyttyi väestä, mitä ei nykyaikana monesti tapahdu.

Pieni yksityiskohta papin, Martti Arkkilan, puheesta jäi askarruttamaan. Hän näytti pientä puista "ukkelia" ja kertoi afrikkalaisten palvovan jumalinaan tällaisia puisia tai muita esineitä.

Kulkiessani kotiinpäin kirkosta mietin sitä että, kun paljon kuulee nykyään Raamattua lukeneiden ja muidenkin puhuvan "aikain merkeistä" ja Jeesuksen toisesta tulemisesta ja ettei se olisi enää kaukana. Ne afrikkalaisetkin, joista lähetyskentillä työskennellyt pappi kertoi ja monien muiden maailman eri kolkissa asuvat ihmiset, heimot jne. Eiväthän he ole kuulleetkaan kristinuskosta. Paljon on sanomaa kristinuskosta vietävä ja aikaa menee, ennen kuin ne ihmiset voisivat jättää esineiden yms palvonnan ja kääntyä taivaan ja maan Jumalan puoleen. Isoja asioita.

Katsoin myös juhlajumalanpalveluksen tv:stä. Arkkipiispa Kari Mäkinen lainasi saarnassaan lausetta Väinö Linnan romaanista Täällä Pohjantähden alla, jossa Akseli Koskela sanoo katsovansa ihmisiä silmäinsä tasolta. Myös Jumala näkee kaikki ihmiset ihmisinä, jatkoi piispa. Ei ole eriarvoisuutta, syrjäytyneitä jne. Piispan puheessa oli varmaan viestiä kirkossa oleville päättäjillekin, he kun luotsaavat itsenäistä Suomea uudelle 100-vuotiskaudelle.

Palaanpa vielä niihin lapsuusajan jouluihin ja näen nykyajan ihmisten joulun olevan aivan erilainen tapoineen ja lahjoineen. Hyvä niin, suotakoon se heille. Joulun todelliseen sanomaan me kaikki varmaan voimme yhtyä, niin vanhemmat kuin nuorempi polvikin.

Pieni pätkä lapsuudenajoilta oppimastani runosta muistui mieleeni.

Oi lapsuuden Joulu

vielä sun juhlaasi

salaa, käyn takaisin läpi

elämän mutkaisen tien jne.

 

Hyvää joulun odotusta ja jouluiloa!

 

Suoma A.