Jouluvalmistelujen kanssa ei Heino ja Merja Vanhalan perheessä nuukailla. Joulu on niin mukava juhla, että tulevaa voi ajatella heti kun entinen on mennyt.
– Osa lasten lahjoista ostetaan tammikuussa ja lisää pitkin vuotta. Kauppiaat ei varmaan tykkää, mutta itselle se on hyvä tapa, Heino naurahtaa.
– Ruuhkassa ei jaksa käydä ostoksilla. Jos käy viime tingassa, tulee ostettua turhaa, Merja sanoo.
Lahjat jemmataan sisäsaunaan, ja lauteilla tulevaa joulua odottelevat sekä ostolahjat että itse tehdyt, joita Merja neuloo, virkkaa ja huovuttaa pitkin vuotta.
– Meidän emäntä on aivan guru siinä tekemisessä, Heino myhäilee.
Miehen mukaan vaimo sai syyskuussa tossuherätyksen. Se meinaa sitä, että Merjan virkkuukoukku alkoi heilua ja joulukuun alkuun mennessä varastossa oli jo ainakin 60 paria huopatossuja. Kyllä sisarustenkin perheissä nyt jalat pysyvät lämpiminä!
– Jouluksi tehdään paljon itse. On ruvennut ärsyttämään made in Kiina, ja joka vuosi ostetaan vähemmän ja vähemmän, Heino kertoo.
– Ostaminen ei kiinnosta. Menee vähemmän rahaa ja saa parempia lahjoja kun tekee itse, on Merjankin mielipide.
Varsinaiseen asiaan Vanhaloilla päästään marraskuussa. Ensin joulu tulee pihalle, ja siitä saavat osansa myös linnut ja muut pikkuelukat.
– Naapurin kissalle annetaan KiteKat, että se syö meidän hiiret, Heino paljastaa.
Pihalta joulu etenee sisälle pirttiin. Viimeistään itsenäisyyspäivänä on koti täysin joulukunnossa: On valot, kukat, seimet, tontut, enkelit ja kaikki. Myös joulukuusi, joka on lasten allergian vuoksi muovinen.
Kotona asuvat lapset Jaakko, 12, Eeva, 9, Elias, 7 ja Martta, 3, antavat oman panoksensa valmisteluihin isompien sisarusten malliin. Koristeiden joukosta joka lapsi löytää itse tekemiään tonttuja ja enkeleitä.
Marraskuussa Heino pääsee toteuttamaan itseään. Hän kietaisee essun ylleen ja aloittaa. Uunista tulee ulos lanttu-, porkkana-, maksa- ja imellettyä perunalaatikkoa, kakkuja ja leipiä. Tietysti reseptejä pitää testata kunnolla ennen joulua ja ensimmäiset laatikkosatsit maistellaan marraskuun puolella. Itsenäisyyspäivän pöytä notkuu jouluruokaa ihan kinkkua myöten.
– Ensimmäinen kinkku paistetaan marraskuussa. Joulun aikana niitä menee viisi kuusi kappaletta, mutta me ostetaan pieniä, neljän viiden kilon kinkkuja, Heino kertoo.
Laatikoita Heino paistaa aina kerralla koko uunillisen, ja se on muuten kahdeksan leivän uuni. Laatikoita ei tehdä kaupan soseista, vaan timpureiden tyyliin pyöreästä tavarasta. Heino kuorii, keittää ja soseuttaa lanttua ja porkkanaa vähintään 10 kiloa ja perunoita eräänkin kapallisen verran.
– Teen laatikot pitkän kaavan mukaan, saan kiksejä siitä, hän nauraa.
Perheen isän joulubravuureita ovat isotöiset imelletty perunalaatikko ja imelletty porkkanalimppu. Imeltyvää peruna-jauhoseosta Heino hoivaa kuin vauvaa ja limppujen paistumista hän vahtii silmä kovana.
– Limpun paistaminen on jännittävää hommaa. Koskaan ei tiedä, miten onnistuu, hän sanoo.
Limpputaidostaan mies on ylpeä, sillä äiti opetti taidon vain Heinolle. Muut sisarukset eivät osaa imellettyä porkkanalimppua tehdä ja taitavat olla hieman kateellisia.
Leipominen ja kokkaaminen ei Vanhaloita stressaa. Jos laatikoita tulee tehtyä liikaa, annetaan naapurin lapselle lämpimäisiä kotiin vietäväksi. Antaminen on tärkeä osa valmisteluja ja joululeivonta on Heinon mielestä suorastaan epäonnistunut, jos ei ole ylimääräisiä kakkuja naapureille antaa.
– Nuorena valmistelun jätti liian viime tinkaan ja siitä tuli joulusanomista. Nyt aloitetaan ajoissa, ei ole kivaa olla riidoissa jouluna, hyväntuulinen Heino kertoo.
