Juha Kyl­lö­nen ha­lu­taan usein pai­kal­le kuo­le­man het­kel­lä – OYSissa sai­raa­la­pas­to­rin voi kutsua vuo­ro­kau­den ympäri jo­kai­se­na päivänä

Sairaalapastorin työ oli Juha Kyllösen haaveena jo ennen teologian opintoja. – Tähän työhön minä olen alusta saakka tähdännyt, ja nyt kutsumustyötä on takana jo kaksi vuosikymmentä, tällä hetkellä OYSin johtavana sairaalapastorina työskentelevä Kyllönen sanoo.

Kuva: Maiju Pohjanheimo

Johtava sairaalapastori Juha Kyllönen kävelee Oulun yliopistollisen sairaalan pitkiä käytäviä ja tervehtii vastaantulijoita tasaiseen tahtiin.

– Kahdessakymmenessä vuodessa ehtii tulla monen kanssa tutuksi, Kyllönen toteaa.

Liperikauluksinen ja lempeäkatseinen Kyllönen on matkalla vielä vanhan sairaalan puolella sijaitsevalta työhuoneeltaan uuden sairaalan tehohoitokeskuksen osastolle, joka on yksi hänen vastuualueistaan. Teho-osastojen lisäksi Kyllönen on tuttu kasvo OYSin vatsa- ja tukielinkirurgian osastoilla, sädehoitoyksikössä, syöpätautien ja urologian poliklinikoilla, palliatiivisella poliklinikalla ja yhteispäivystyksessä. Näillä osastoilla Kyllönen kohtaa päivittäin erilaisissa tilanteissa olevia potilaita ja heidän omaisiaan.

– Käytännössä sairaalapastorin työ on ihmisten kohtaamista odottamattomassa tilanteessa, jossa kaivataan rinnalle kanssakulkijaa, kuuntelijaa ja taakan jakajaa, Kyllönen kertoo.

Kohtaamisiin liittyy usein suuria tunteita: surua, pelkoa, epävarmuutta ja epätoivoakin.

– Sairaalapastori halutaan usein paikalle kuoleman hetkellä. Tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että hoidon rajaukset on tehty ja potilasta ollaan irrottamassa elämää ylläpitävistä koneista.

OYSin sairaalapastoreiden tukikohta sijaitsee vielä tällä hetkellä vanhan sairaalan N-osassa. Varsinainen työ tapahtuu kuitenkin jo pääasiassa uuden sairaalan puolella. – Toiveemme on, että saisimme uuteen C-taloon meille tilat, sairaalapastori Juha Kyllönen sanoo.

Kuva: Maiju Pohjanheimo

Sairaalapastorit, joita OYSissa on kaikkiaan kuusi, toimivat sairaalassa evankelisluterilaisen kirkon lähettäminä työntekijöinä, ja kohtaamisissa on usein hengellinen sävy. Ehtoollinenkin on mahdollista toimittaa sairaalavuoteen äärellä.

– Teemme jonkin verran myös kirkollisia toimituksia, useimmiten hautaan siunauksia sairaalan tai seurakunnan kappeleissa. Myös vihkimisiä ja vastasyntyneiden kastamisia on jokunen joka vuosi, Kyllönen kertoo.

Hän tähdentää, että sairaalapastorin voi kutsua paikalle omaan uskonnolliseen vakaumukseen tai vakaumuksettomuuteen katsomatta.

– Meillä on käytössämme kriisityön menetelmät, eikä kohtaamisiin tarvitse liittyä hengellistä agendaa lainkaan. Teemme työtämme aina potilaan elämänkatomusta kunnioittaen.

Oulun yliopistollisessa sairaalassa sairaalapastorin saa paikalle ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä. Päivystysvuorossa oleva sairaalapastori tekee tarvittaessa keikkaa myös lähialueen hoivakoteihin.

– Meihin saa yhteyden suoraan tai hoitohenkilökunnan kautta, Kyllönen sanoo.

Juha Kyllösen mukaan sairaalapastorin työ on ennen kaikkea yllätyksellistä: koskaan ei aamulla tiedä, millainen työpäivä on tulossa. Työ vaatii spontaaniuden ja joustavuuden lisäksi myös vahvaa henkistä kanttia.

– Sairaalapastorin on pystyttävä säilyttämään oma ammatillisuus ja tyyneys inhimillisesti katsoen erittäin vaikeillakin hetkillä. Myös mukautumiskykyä tarvitaan, sillä ihmiset käyttäytyvät kriisin hetkellä eri tavoin.

Kyllönen antaa vaikeasta tilanteesta hypoteettisen esimerkin: teho-osastolle ollaan tuomassa vakavaan onnettomuuteen joutunutta lapsiuhria, jonka elämänlanka on katkeamaisillaan. Sairaalapastori hälytetään paikalle jo ennen kuin potilas on saapunut osastolle. Hän on läsnä, kun vanhemmat hyvästelevät pienokaisensa. Elämän raadollisimmalla hetkellä sairaalapastorilta kysytään usein kysymys "miksi näin piti tapahtua meille?".

– Siihen minulla ei ole antaa vastausta. Näissä tilanteissa pyrin sanoittamaan sen, että epäreiluuden tunne on yhteinen. Mikäli rukous tuntuu tällaisessa tilanteessa mahdolliselta, taakan jättäminen ihmistä suuremman käsiin voi tuoda lohtua.

Kyllönen kertoo vaikeimpia hetkiä työssään olevan juuri edellä mainitun kaltaiset tilanteet, joissa nuori elämä päättyy odottamatta. Toisinaan tapaukset seuraavat mukana työpaikalta kotiinkin. Voimaa työssä jaksamiseen Kyllönen saa paitsi korkeimmalta, myös omalta tiimiltään, jossa vaikeita tilanteita puretaan yhdessä aina tarpeen tullen.

– Myös oma perhe ja lapsenlapset ovat minulle tärkeimpiä voimavaroja.

Sairaalapastori kohtaa potilaita usein sairaalavuoteen äärellä.

Kuva: Maiju Pohjanheimo

Vaikka sairaalapastorin työstä puhuttaessa huomio on helposti surussa ja kuolemassa, Kyllönen tähdentää hänen työhönsä kuuluvan myös iloisia ja toiveikkaita potilaskohtaamisia.

– Pitkään odotettu ja elämänlaatua kohentava leikkaus on tehty onnistuneesti tai syöpähoidot ovat tehonneet. Kiitosrukoukset potilaan puolesta kuuluvat yhtä lailla työhömme.

Kyllönen huomauttaa, että kuolemakin voi olla suuri helpotus tilanteessa, jossa parantumattomasta sairaudesta on kärsitty pitkään.

Potilaiden ja heidän omaisten auttamisen lisäksi sairaalapappi työskentelee myös hoitohenkilökunnan tukena esimerkiksi vaikeiden hoidollisten tilanteiden purussa. Työnohjaajan koulutuksen saanut Juha Kyllönen toimii myös henkilökunnan työnohjaajana.

– Järjestämme henkilökunnalle säännöllisesti myös hiljaisuuden retriittejä, joiden tavoitteena on edistää vaativassa ja hektisessä työssä jaksamista ja siitä palautumista.

Vaikka sairaalapastori kohtaa työssään paljon surua ja epätoivoa, myös iloisia potilaskohtaamisia mahtuu arkeen.

Kuva: Maiju Pohjanheimo