Lukijalta
Mielipide

Juhannusilottelua Pulkkilassa

-
Kuva: Elina Nuolioja

Me Pulkkilassa palvelutalo A:n asukkaat päätimme juhlistaa Suomen suvea yhteisellä juhannusilottelulla. Jännittyneinä kuuntelimme sääilmoituksia, että millaiset juhannussäät ilmojen Herra meille antaa, sillä olimme vakaasti päättäneet tulla ulos pois neljän seinän sisästä. Aikataulu muutettiin torstaille, kun kuultiin aattona satavan.

Ongelma syntyi kun ei ollut riittävän suurta pöytää, mihin tarjottavat laitettaisiin. Jollakin välähti, että onhan tuossa mattotelineen taso. Paremman puutteessa sekin hoiti pöydän virkaa. Tuolit tuotiin mistä löydettiin.

Juhlan menu toteutui nyyttikestiluonteisesti: jokainen toi jotain naposteltavaa. Pukeutuminen vapaan kaavan mukaan kaapuja, hattuja ja huumoria unohtamatta. Oli vapaata keskustelua, yhteislaulua, muisteluja, kilpailua ja mikä parasta, hanurinsoittoa. Meillähän oli mukana oma hanuritaiturimme.

Päivän myötä me puhalsimme yhteiset hiilemme ilmiliekkiin luoden yhteishenkeä, että kaveria ei jätetä yksin ja yhteispelissä on voima. Kaiken tämän myötä syntyi ajatus jättää viesti päättäjille: Tälläisiä taloja suunnitellessanne huomioikaa enemmän myös pihojen kunto, että joka talossa olisi tukevat tuoliryhmät, tukeva pöytä ja muutamia kukkapenkkejä. Ei se iän myötä kauneudentaju häviä. Meillä on vielä tunteet tallella. Tunnemme kukkien tuoksun ja näemme niiden kauneuden ja tuoliryhmät liittävät ihmiset yhteen istukselemaan ja juttelemaan. Viihtyvyys on kaikkien etu.