Pääkirjoitus

Julkisuus on avoimuutta

Johtajakandidaatit haluavat usein pysyä nimettömänä. Tämä on ymmärrettävää, mutta samalla turha toive. Median tehtävä on kertoa ajankohtaista, oikeaa ja oleellista tietoa.

Kun ihminen on hakenut julkista virkaa, hänen hakemusasiakirjansa ovat julkisia. Kuka tahansa niitä pyytää, asiakirjat on annettava lukuun ottamatta ihmisen henkilökohtaiseen elämään liittyviä salassa pidettäviä tietoja. Näin kertoi Kuntaliiton lakiasiain johtaja Arto Sulonen elokuussa Kuntalehdessä.

Asia on jälleen ajankohtainen, sillä Siikajokivarressa on käynnissä monta mielenkiintoista johtajan hakuprosessia. Mielenkiintoisin hanke on ilman muuta Siikalatvalla, jossa haetaan uutta kunnanjohtajaa. Samaan aikaan Siikajoelle haetaan teknistä johtajaa ja hallintojohtajaa. Ainakin Siikalatvalla prosessin eri vaiheissa hakija on pyytänyt, ettei hänen nimeään julkaista.

Pyytää saa, mutta turhaan. Kunnan merkittävimmille paikoille hakeutuvien tiedot ovat julkisia ja paikallislehden(kin) tehtävä on välittää lukijoilleen oikeaa, oleellista ja ajankohtaista tietoa. Varsin montaa meistä kiinnostaa, ketkä kaikki ovat kiinnostuneet johtavista viroista. Julkiseen ammattiin pyrkivän on sopeuduttava julkisuuteen jo ennen kuin on tullut virkaan valituksi.

Voi olla, että hakuprosessin julkisuus vähentää yleistä kiinnostavuutta virkaa kohtaan ja hakukynnys nousee, koska asia on julkinen ja saa myös julkisuutta. Julkisuus saatetaan kokea haitalliseksi monestakin syystä. Osa ei halua paljastaa halukkuuttaan jättää nykyistä tehtäväänsä, sillä lähtöaikeet voivat vaikuttaa työilmapiiriin, ja toinen ei kaipaa muuten vain julkisuutta.

Yksityiselle sektorille palkattaessa tilanne on hakijan kannalta parempi. Jos haet, etkä tule valituksi, ei nykyinen työnantaja katsele sinua jatkossa alta kulmien. Mutta tässäkin tapauksessa avoimuus lienee paras vaihtoehto, sillä jokaisen työnantajan luulisi ymmärtävän, jos työntekijällä on kunnianhimoa ja halu edetä urallaan.