70 vuotta sitten sai Mämmen sukutalon vinttikamarissa perheineen asunut Vilho Kautto tiedon neljännen lapsen syntymästä. Pyhän kasteen hetki koitti Äänekosken sairaalassa jo seuraavana päivänä.
– Kirkkopitäjä oli laaja. Pappi säästi kilometrejä ja kastoi lapset jo synnytyssairaalassa sopivan vauvakatraan erissä, muistelee maanantaina 70 vuotta täyttävä Sulo Kautto, entisen itsenäisen Pyhännän seurakunnan emeritus-kirkkoherra.
Myöhemmin viisilapsiseksi kasvaneessa perheessä elettiin sota-ajan jälkeistä pula-aikaa, jossa vakavalla uskonnollisuudella oli oma sijansa.
Kolme sotaa kokenut isä oli tutkinut kristillisyyttä ja varoittikin muita pilkkaamasta. Äiti Anna Kautto kävi seuroissa ja lauloi mielellään virttä Tule kanssani Herra Jeesus.
– Muistiin on jäänyt valonhämyisiä tuokioita äitini opetuksesta, miten laitetaan pikkukämmyt ristiin ja luetaan iltarukous, silloin tällöin äitinsä mukana seuroissa käynyt eläkerovasti muistelee.
Pieni kiusattu
Kouluaika oli miehenalulle avartavaa ja ahdistavaakin. Oppihalua riitti, mutta alakoulun pieni poika joutui pahasti koulukiusatuksi. Rinnassa kasvanut ahdistus ruokki murrosiässä myös sielullista hätääntymistä.
Poikaporukan kanssa tehdyt luvattomat kolttoset painoivat, mutta pientä helpotusta antoi innostus urheiluun, voimisteluun ja samoiluun.
Nuorukainen ei kuitenkaan rohjennut avautua. Hän hytisi sisäisestä tuskastaan, kunnes ei voinut enää salata omatuntonsa sotkuja, vaan kaipasi keskusteluapua.
– Luin salaa Raamattua pitkät ajat pyhäkoulun sekä yhteiskoulun aamuhartauksien ja uskontotuntien innostamana jo ennen rippikouluikää. Yritin sopia asiani rukouksin salaa Jumalan kanssa. Hän lopulta avasi elävän uskon tien, kun minulle seuroissa saarnattiin synnit armosta anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Viitoitettu tie
Sulo Kautto on tutkijaluontoinen ja aiheisiin uppoutuva. Kodista löytyvät taulut ja soittimet paljastavat hänestä myös kaunosieluisen puolen. Sen, joka olisi saattanut viedä nuorukaisen täysin kirkkomusiikin pariin tai jopa Ateneumiin.
– Sisäinen palo vei teologiseen tiedekuntaan ja pappisuralle Jumalan sanan ja valtakunnan palvelijaksi.
Tulevaan työhönsä teologian ylioppilas tutustui jo armeijassa, jossa upseerikokelas toimi kenttärovastin sijaisena.
Kesäteologina oleminen vei Kauton muun muassa Lapuan hiippakuntaan. Siellä Kinnulan kesäleirikeskuksessa työskennelleen nuoren naisen kultasilmiin hän tuli luoneeksi tarkempia silmäyksiä.
– Ja väliin vähän pitempiäkin. Avioliittoa on nyt kestänyt yli 46 vuotta ja tuntuuhan tuo jatkuvan, rovasti naurahtaa luoden lempeän katseen puolisoonsa ja 12 lapsensa äitiin Raija Kauttoon.
Kohti Pohjanmaata
Sulo Kautto ehti toimia opiskeluaikanaan Ruukin uskonnon ja psykologian lehtorin sijaisena. Pappistutkinnon ja papiksi vihkimisen jälkeen hän oli myös Paavolan papiston apulaisena, ennen kuin toimi muutamat vuodet apupappina Sodankylässä ja Rovaniemellä.
Vuonna 1978 pappismies sai nimityksen Pyhännän seurakunnan kirkkoherraksi. Hänestä tuli pitkäaikaisin Pyhännällä palvellut kirkkoherra, joka toimi virassaan seurakunnan itsenäisyyden loppuun asti, ennen liitosta Siikalatvan seurakuntaan.
Oman vakaumuksensa pohjalta Kautto on aktiivisesti toiminut myös Rauhanyhdistysten puhujana ja papillisissa toimituksissa ulkomaita myöten.
Lähes neljän vuosikymmenen pyhäntäläisyys on juurruttanut Kautot sijoilleen, ja he tuntevat kiitollisuutta sekä seurakunnalleen, että kunnalle.
– Kaikkien pyhäntäläisten, varsinkin veteraanien ja sotainvalidien, elämä on ollut meille tärkeää, 2-osaisen veteraanimatrikkelinkin toimittanut Kautto toteaa ja jatkaa:
– Kuten kunnanjohtaja Seppo Tissari on aikanaan sanonut, Pyhäntä on esimerkki siitä, että pienikin voi olla kaunista, sekä seudun luonnon että asukkaiden puolesta.