Lukijalta
Kolumni

Jumalan rak­kau­den kär­si­mys­tie

-
Kuva: joku

Ihmisen mieli muuttuu ajoittain hyvinkin nopeasti. Välillä tuntuu hyvältä, välillä pahalta.

Nopeat tunteenvaihtelut tekevät elämän vaikeaksi. Kivalla tyypillä on paljon kavereita, mutta kun syystä tai toisesta hän ei enää tunnukaan pelkästään mukavalta, kaverit kaikkoavat. Jokainen tietää, miltä se tuntuu. Hyljätyn yksinäisyys on musertavaa. Pahimmillaan se voi johtaa jopa elämän päättymiseen.

Laskiaisen evankeliumin tapahtumissa (Mr 10) Jeesus oli usein suuren väkijoukon seuraama. Häntä kiitettiin ja ylistettiin kaikista niistä ihmeistä, joita hän teki. Kun puheenaihe muuttui Jeesuksen tulevaan kärsimiseen, suhtautuminen Häneen alkoi kuitenkin vähitellen muuttua: Opetuslapset olivat ymmällä ja jopa suuttuivat Hänelle. ihmisjoukko heidän ympärillään alkoi pelätä. Lopulta kaikki jättivät Hänet yksin.

Jumalan rakkauden kärsimystie tulee lähelle erityisesti silloin, kun ymmärtää Jeesuksen kokeneen kanssamme samat kärsimykset: Hän oli yksinäinen, hylätty, ahdistunut ja murheellinen – Ilman lohduttajaa. Kärsimystien läpikäyneenä, Hän kykenee nyt samaistumaan niihin, jotka ovat vastaavassa tilanteessa.

Murheen hetkellä tuntuu mahtavalta, kun joku pysähtyy kohdalle, ymmärtää ja kuuntelee. Jeesus osoittaa tällaista rakkautta. Kun muut hylkäävät, Hän jää vierelle. Silloin ymmärtää, että kaikessa ahdistuksessakin saa olla Pyhän Jumalan siipien suojassa omistaen syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen sovintoveressä.

Isoäitini kehotti usein ”Katsomaan Jeesukseen”, kun maailman murheet painoivat. Se oli hyvä ja auttava neuvo. Kun huomaa ja tuntee oman syntisyyden, arjen taakat ja yksinäisyyden, Vapahtaja tuo lohdutuksen: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailman antaa (Jh 1427).”

Samalla lohdutuksella voi sitten lohduttaa muitakin. Näin Jumalan valtakunta tulee keskellämme.

”Me menemme nyt Jerusalemiin… mutta kolmen päivän kuluttua Hän nousee kuolleista (Mr 10: 33-34).” Se tarkoittaa: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: Minä olen voittanut maailman (Jh 16:33).”

Martti ArkkilaSiikalatvan seurakunnan kappalainen