Siikajokilaakson nro 1: Sii­ka­jo­ki­laak­soa jul­kais­tu 55 vuotta – ver­kos­sa luet­ta­vis­sa en­sim­mäi­nen Sii­ka­jo­ki­laak­so

Mainos: Sii­ka­jo­ki­laak­son jou­lu­tar­jous diginä tai pai­net­tu­na itselle tai lah­jak­si. Tilaa tästä.

Lukijalta
Kolumni

Jumalan rakkaus

-
Kuva: Sari Kihnula

Palaan viime perjantain YLE-radio 1 aamuhartauden aiheeseen 1 kor. 13, jossa puhutaan rakkaudesta: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa...”

Millainen on rakkaus, josta tuossa 1. korinttilaiskirjeessä puhutaan? Se on jotakin sellaista, joka kuulostaa täydelliseltä, uskomattomalta ja ihanalta, armolliselta, ehkä sellaiselta, joka on meille mahdotonta.

Korinttilaiset yrittivät saavuttaa Jumalan hyväksyntää ja mielisuosiota suorituksillaan, tiedollaan, tekemisillään ja uskollaan, Jumala tahtoi kertoa Paavalin kirjeen kautta, että on jotakin paljon suurempaa.

Jumala oli paljon aikaisemmin tehnyt liiton Abrahamin kanssa (1. Moos 15), jonka kautta hänelle, hänen pojalleen Iisakille ja tämän pojalle Jaakobille tulee siunaus ja tämä siunaus on tuleva kaikille maan kansoille (1. Moos 26:4, 1. Moos 28:14). Tästä samasta siunauksesta Jumala puhui jo Eevalle syntiinlankeamisen jälkeen kun ihminen tulee murskaamaan käärmeen pään (1. Moos 3:15). Jeesus Kristus esitteli monesti itsensä ihmisen pojaksi. Jumala siis tahtoi että hänen oma poikansa tuo meille sovinnon hänen kanssaan kuolemalla puolestamme Golgatan keskimmäisellä ristillä. Ylösnousemisellaan Jeesus rikkoi paholaisen (kuoleman) vallan täällä maan päällä. Uskommeko sen ja voiko tuon suurempaa rakkautta olla kuin antaa henkensä toisen puolesta?

Jari HaverinenKirkkovaltuuston puheenjohtaja, Siikalatvan seurakunta