Kun vietämme ensi sunnuntaina tuomiosunnuntaita, joku saattaa ahdistuneena pohdiskella: Tuomitseeko Jumala minut helvettiin? Selviänkö tämän vaellukseni kanssa täältä ajasta taivaan kotiin? Miten voin saada ”turvatakuut” Jumalalta? Näissä mietteissä on helppo yhtyä Paavalin sanoihin:
”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.” (2.Kor. 5).
Ihmisen osaan kuuluu tietynlainen levottomuus. Sitä ei tahdo saada pesemälläkään pois. Jo Vanhan testamentin Jobin kirjassa todetaan:
”Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo.” (Job. 14:1-2).
Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan tämä aika on vain välivaihe matkalla kohti iankaikkista elämää. Miten sitten ”saisi passiin leiman”, ettei tarvitsisi katua iankaikkisuudessa? Voiko Jumala auttaa minuakin?
Kyllä voi. Jumala on valmistanut meille täyden pelastuksen Pojassaan Jeesuksessa. Ihminen pelastuu ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden”, kuten asia on kiteytetty puhuttaessa oppi-isämme Martti Lutherin löydöstä. Jumala tarjoaa armoaan kaikille valtakunnassaan. Kannattaa uskoa evankeliumi, jonka ydinsana on lupaus syntien anteeksiantamuksesta. Siitähän puhumme uskontunnustuksessakin, joka päättyy näin:
”… Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.”
Tähän on uskon kautta helppo yhtyä. Yhteinen uskontunnustus tuo lohtua ja vahvistaa uskoa! Virressä 80 on lohdulliset sanat meille kaikille, tähän päivään:
4. Miksi tuskan kalvaa annat sieluas, sä syntinen? Miksi syntein taakkaa kannat?
Katso, Kristus kantoi sen! Sovitusta saarnatahan, rohkaistu siis uskomahan anteeksanto syntien.
5. Armo kuuluu sulle juuri, sulle, raukka kurjinkin, vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin.
Kaikkein synnit Jeesus kantoi, kaikkein tähden itsens antoi ristiin, kärsimyksihin.
(Simo Korpela 1900. Virsikirjaan 1938.)
Siunattua kirkkovuoden päätöstä kaikille! Tervetuloa seurakunnan tilaisuuksiin. Tule niihin sellaisena kuin olet. Pian koittaa adventin aika ja uusi kirkkovuosi alkaa.
kappalainen, Raahen seurakunta