Joku myös tiesi, mitä kaatopaikan lukollisesta varastosta löytyi. Ja joku tiesi senkin, miten niitä käytettiin. Kertapiikki ja yksi oli koukussa.
– Amfetamiini, subutex, morfiini, voimakkaat rauhottavat. Ihan kaikki kävi. Monet sanoo, ettei ekasta piikistä jää koukkuun. Minä jäin, piippolalainen Jussi ”Jusu” Alanko kertoo.
Huumerahat hän hankki myymällä ja kasvattamalla kannabista. Vähitellen huume-elämän hohto himmeni, esiin nousivat mielenterveysongelmat ja psykoosit.
Oulussa tuolloin asunut Jusu yritti päästä katkolle, mutta meni useampi vuosi, ennen kuin se onnistui. Vasta tuolloin kotiväelle valkeni ongelma kokonaisuudessaan.
– Ottivat asian onneksi niin, että se on sairaus ja olivat tosi tyytyväisiä korvaushoitoon.
Sitä on takana jo yhdeksän vuotta.
Jusu ei ole tyhmä kaveri. Hän tietää, ettei lääkeriippuvuus lopu koskaan. Piikinjäljet ovat muuttuneet arpikudokseksi, mutta hampaaton suu, ja päivittäinen korvauslääkeannos muistuttavat joka hetki rankasta menneisyydestä.
Mikään ei poista myöskään leimaa, jonka pikkukylän asukki on vuosien varrella saanut.
– Narkkari oon lopun ikääni, se on itelle myönnettävä. Ero on vain siinä, että olen selvänä ja kaljaakin otan vain harvakseltaan.
Onnellinen neljääkymmentä lähestyvä mies on siitä, ettei aloittanut nuorempana, aivojen ollessa vielä herkimmillään.
– Liian nuorelle kannabiskin voi tehdä paljonkin pahaa, ei kannattaisi edes kokeilla. Parempi on ilman. Se on minun kantani kaikkiin päihteisiin.
Jussin tarina kokonaisuudessaan 5.12. Siikajokilaaksossa