Huokaisen syvään aina, kun astun pieneen vaatehuoneeseeni. Siellä ei ole koskaan mitään päällepantavaa. Liian väritöntä, liian mustaa, liian valkoista, liian räikeää, liian kirjavaa, liian talvista ja ihan liian kesäistä. Salakavalasti kutistuneita kamppeita, joista suuri osa viime talven lumia, eli siis ei ollenkaan muotia.
Pitää ostaa uusia vaatteita.
Mutta hetkinen; kömmänähän on kattoon asti lastattu. Hyllyt pursuilevat ja henkaritanko notkuu. Viisainta olisi järjestää, lajitella ja karsia hynttyitä ajatuksen kanssa. Samalla voisi löytyä hyllyn perukoille hautautuneita aarteita.
Lapsuudessani 1970-luvulla vaatteeni mahtuivat kahdelle komeron hyllylle.