Pirtin seinällä roikkuu vanha kylvövakka koristeena ja muistona menneiltä ajoilta. Tuolla vakalla on kylvetty viljaa käsin, vanha isäntä kertoikin käsin kylväessään hiljaa rukoilleensa mielessään kylvölleen siunausta, joka kevät kun siementä peltoonsa laittoi.
Kevään suuri juhla pääsiäinen on takanapäin, ja kevät jo pitkällä. Moni on ajatuksissaan lämpimässä, aurinkoisessa uuden kesän odotuksessa, jota tänä vuonna ei vaan näytä kuuluvan.
Maanviljelijät huokailevat miten kylvö tänä vuonna saadaan alkamaan. Huoli elannosta tuo synkkiäkin pilviä mieleen, kun pelloille tulisi päästä tiettyyn aikaan tekemään keväiset toukotyöt. Luonto on armoton ja toteuttaa omaa rytmiään ajan suhteen. Aika on kylvää, aika korjata sato. Tuossa luonnon rytmissä on pysyttävä, jotta voidaan syksyllä odottaa satoa.
Luonto on näyttänyt nyt omaa monileimaista olemustaan kylmällä keväällään. Toivomme ja luotamme, että kevät tänäkin vuonna lämmöllään virkistää maan kasvun ajallaan. Hoitaa meitä ihmisiä jaksamaan kevään askareissamme olivatpa työmme maanviljelystöitä tai mitä muuta työtä tahansa. Kauniilla säällä mielemmekin jaksaa paremmin ja voimme kaikin puolin paremmin. Nuo ihmeelliset auringon lämmittävät säteet, antavat maan kasvulle sitä voimaa minkä pieni taimi tarvitsee varttuakseen kypsäksi viljaksi syksyn tullen.
Ihmisinä me voimme turvautua Suureen Luojaamme rukouksissamme ja pyytää maan kasvulle siunausta tänäkin keväänä, kuten jo monet sukupolvet ennen meitä ovat kylvöilleen siunausta pyytäneet.
Diakonissa
Siikalatvan seurakunta