Pyhännän kirjastolla on elokuun ajan esillä Tavastkengän käsityöharrastajien töitä.
Jokihelmen opiston erikoiskäsityöpiiriläiset eivät jääneet koronan tullessa odottelemaan aikoja parempia, vaan jatkoivat touhua kotoa käsin.
– Monelle syrjäkyläläiselle tämä on henkireikä, sellainen matalan kynnyksen kässäkerho, vuosia mukana ollut Ritva Leiviskä kuvailee monipuolisen työkavalkadin keskellä.
Lähiopetuksen ollessa katkolla on ajatuksia, avunpyyntöjä ja neuvoja sekä kuvia omista tekeleistä vaihdettu whatsappin kautta.
– Whatsapp on ollut käytössä jo pidempään, myös kesällä.
Tällöin kuvaviesteissä ovat lennelleet muutkin kuin käsityöt, vaikkapa marjasaalis tai vinkki siitä, mitä ensi talvena voitaisiin ottaa työn alle. Että jos välillä muutakin kuin villasukkaa.
– Kun suku on jo tumpattu täyteen lapasilla ja sukilla, niin on laitettu eteenpäin. Esimerkiksi Veikko Hurstille on lähetetty ja muuallekin, Leiviskä naurahtaa.
Kässäkerholaiset ovat ymmärtäneet käsillä tekemisen arvon ja filosofian. Mitäpä siitä, jos muistista on hävinnyt kantapään teon taito, jos kutomisen palo pitää toimeliaana.
– Kaikki ihmisten työt ovat arvokkaita. Vaikka on muistisairas, voi kutoa ja tehdä juuri sen näköistä kuin tulee.
