Järvikaislaa on ennen osattu hyödyntää jokivarressa ja erityisesti Siikajoella. Kaislasta on tehty paljon erilaisia tuotteita 1800-1900 -lukujen vaihteessa, ja siikajokinen Lapu-Kaisa eli Kaisa Takalo on ollut laajalti tunnettu kaislamattojen tekijä.
Taito ja perinne on unohtunut ja kaislasta on tullut järvien ja merenrantojen harmistus, jonka kunniaa käsityömateriaalina artenomi, kaislatäti Johanna Riepula on ryhtynyt palauttamaan Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahaston tuella.
– Materiaalina paju on tuttu, mutta kaisla on tunnettu enemmän riesana eikä olla ajateltu, että sitä voisi hyödyntää, hän toteaa.
Syksyn aikana Riepula on pitänyt jo neljä kulttuurirahaston rahoittamaa työpajaa, joista yksi viime viikolla Ruukissa. Työpajoissa opetellaan, kuinka järvikaislasta voi valmistaa muun muassa hattuja, lipposia, vateja ja erilaisia koriste-esineitä. Viides työpaja vielä etsii pitopaikkaansa.
Kaisla on Riepulan mukaan loistava materiaali. Sitä on runsaasti pitkin rantoja ja se on lähes ilmaista – maksaa vain hakemisen vaivan. Se on myös ekologista ja kuivattuna miellyttävää työstää.
– Saatetaan tehdä käsitöitä ja hankitaan materiaalit jostain vinkuintiasta, vaikka lähellä on omaakin, hän muistuttaa.
Kaislatöiden tekeminen on Riepulan mielestä rentouttavaa, suorastaan terapeuttista. Oikein kuivattu kaisla on pehmeää ja sileää ja tuntuu mukavalta käsissä.
– Siinä täytyy olla jotain tuntoaistille mukavaa, hän pohtii.
Nuortentalo Ruorin kaislatyöpajaan osallistui 11 kurssilaista, joiden ikähaitari oli alakoululaisesta eläkeläiseen. Nuorten kanssa puuhailemaan olivat tulleet Paula Pulkkinen, Riitta Pietarila ja Ritva Tiiro-Niskala.
Rouvien käsissä syntyi pitkiä kaislapunoksia, joista piti tuleman ovikoristeita. Työ oli niin mukavaa, että rouvat jäivät heti kaislan koukkuun.
– Pidetään kaislapäivä ja mennään Mankilanjärvelle keräämään kaisloja, Tiiro-Niskala ehdotti ja toiset syttyivät heti.
– Seuraava tavoite on tehdä kaislamatto, Pietarila jo suunnitteli.
Kaislan niittäminen on tuttua mökkipuuhaa Pulkkisen Paulalle, joka monena kauniina kesäpäivänä nautti järvellä olemisesta ja kaislan niittämisestä.
– Mökillä olisi ollut kaislaa vaikka kuin, sitä on niitetty ja laitettu vain tunkioon maatumaan, häntä harmitti.
Nuorempiakin kurssilaisia kaisla innosti. Ruukin alakoulua käyvät Ulla ja Aliisa halusivat kaisloja mukaan kotiin, jotta vasta opittua punontaa voi harjoitella lisää.