Revonlahdella Kirkkokosken kohdalle rakennettiin 1956-57 silta Siikajoen yli. Työmaan ruokalassa kokkina touhusi nuori neito, Meeri Kanniainen. Työnjohtajaksi työmaalle oli pestattu ranttissyntyinen nuori mies, Lauri Pekkala.
Meeri ja Lauri löysivät toisistaan elämänkumppanin. Heidät vihittiin Vihannissa 1957. Yhteinen koti oli aluksi Oulussa, jossa perheeseen syntyi kaksi lasta.
Vuonna 1964 perhe muutti Jyväskylään, josta Lauri oli saanut rakennusmestarin paikan Jyväskylän kaupungilta. Meeri oli Jyväskylässä vajaat kymmenen vuotta yksityisyrittäjänä (Kutomoliike M. Pekkala), mutta hakeutui sitten vieraan palvelukseen. Hän työskenteli Käsityöaitta-nimisessä liikkeessä sekä Tavaratalo Anttilassa, yhteensä yli 20 vuotta.
Meeri oli nuoruudessaan käynyt Turussa kutomakurssin. Hän harrastikin jo Revonlahdella konekutomista pienessä mittakaavassa, ja Jyväskylässäkin aina vuoteen 1974 asti. Kotona Köhniöllä on kangaspuut, joilla Meeri on omaan käyttöön kutonut mattoja ja poppanoita.
Meeri piti laulamisesta. Hän lauloi pari vuotta kirkkokuorossa jo Revonlahdella. Laulaminen kirkkokuorossa jatkui yli 20 vuotta Jyväskylässä.
Meeri oli musikaalinen. Hän soitteli mielellään huuliharppua. Vierailin 2010 heidän kultavaltauksellaan. Leiripaikalla laavun edessä Lauri keitti nuotiolla kahvit ja Meeri paistoi lettuja. Kun joku tuli jatkamaan letunpaistoa, Meeri istui laavun reunalle ja soitteli huuliharppua.
Meerin ja Laurin pariviikkoinen kesäharrastus noin 10 vuoden ajan oli kullanhuuhdonta valtauksellaan Lapissa. Meeri innostui kullanhuuhdontakilpailuihin. Hän menestyi hyvin kilpailuissa saavuttaen kotimaassa yleisessä naisten cup-kisassa voiton pari kertaa, vuosina 2007 ja 2014. Cup-kisan voittaja kruunattiin kultakuningattareksi. Meeri siis kahdesti.
Vuonna 2014 Meeri oli jo 80-vuotias! Erilaisia palkintoja kertyi yli 200 kappaletta, joukossa muun muassa neljä moottorisahaa.
Meeri usein mainitsi elämässä olleen yllätyksellisiä asioita, kuten toimiminen paikallisena ystäväperheenä ulkomaalaisille opiskelijoille. Opiskelijat asuivat opiskelija-asunnoissa.
Kuusi tansanialaisopiskelijaa halusi yhteyttä suomalaiseen perheeseen. Heidän tilinhoitajansa kysyi Meeriltä ja Laurilta, jotka kutsuivatkin pojat tyttärensä häihin. Seuraavalla ryhmällä oli Pekkaloiden osoite jo tiedossa. ”Hello! Greetings from Tanzania!” Meeri ja Lauri olivat mukana ystäväperhetoiminnassa parikymmentä vuotta.
Tansanialaisystävät kutsuivat heidät vierailulle kotimaahansa. Lentokoneen laskeuduttua Dar es Salamin lentokentälle heidät ohjattiin ulkona odottavaan autoon. Meeriä ja Lauria kohdeltiin arvovieraina. Tansanian ja sen naapurimaiden yleisurheilukilpailuissa Dar es Salamin stadionilla heidät ohjattiin VIP-aitioon.
Matkallaan Gambiassa ystäväopiskelija kutsui heidät viidakkokylään. He olivat sielläkin kunniavieraita. Kyläläiset lahjoittivat heille lampaan. Lammas oli toistamiseen lahjana, kun Meeri ja Lauri lahjoittivat sen kyläläisille, jotka teurastivat lampaan ja valmistivat nuotiolla kaikille yhteisen juhla-aterian.
Meeri oli syntynyt 1934 Revonlahdella. Meerin elämä päättyi 6.3. illalla kotona Jyväskylässä. Meerin toive päästä kotiseudun multiin toteutui, kun hänet siunattiin haudan lepoon Revonlahden kirkossa huhtikuun 2. päivänä ja laskettiin Revonlahden hautausmaahan runsaan saattojoukon saattamana.
Meerin kotikylän väki tunsi hänet Metsäpirtin Meerinä. Jäämme kaipaamaan aina iloista Metsäpirtin Meeriä.