Ka­rin­kan­nan omaa pitsaa Pekan uunista – täyt­teet on tehty lä­hi­ti­lan lam­pais­ta

Pekka Törmälällä on pitsojen pyöräyttelyn taito pysynyt hyvin hyppysissä. Taikinan lennätys ei kotileipurilta taida onnistua. Pohjalle tulee tietysti itse maustettua tomaattikastiketta. Täytteeksi suomalaista juustoa sekä karinkantalaista lammassalamia ja -kebabia. Lähipitsojen kysyntä on kovaa. Joka toinen perjantai Pekka Törmälä on paistanut yli 100 pitsaa. Tältä näyttää juuri sopivasti noussut pitsataikina. Se on leivottava oikeaan aikaan – ei pienesti nousseena eikä ylinousseena.
Pekka Törmälällä on pitsojen pyöräyttelyn taito pysynyt hyvin hyppysissä. Taikinan lennätys ei kotileipurilta taida onnistua.
Pekka Törmälällä on pitsojen pyöräyttelyn taito pysynyt hyvin hyppysissä. Taikinan lennätys ei kotileipurilta taida onnistua.
Kuva: Kirsi Junttila

Kotikylän hyväksi voi toimia monella tavalla. Sitä voi pitää elävänä vaikkapa ruokkimalla, oivalsi Pekka Törmälä ja ryhtyi paistamaan pitsoja kotipihallaan Karinkannassa.

Ansio kyläpitserian syntymisestä kuuluu – ällistyttävää kyllä – koronavirukselle. Epidemian vuoksi Törmälät eivät voineetkaan järjestää ladontakuspellolla Liiteri-rockia, joten korvaukseksi, omaksi iloksi ja kylän elävöittämiseksi päätettiin ryhtyä myymään pitsoja.

– Nykyään ollaan ajautumassa siihen, että palveluja on vain kaupungissa. Voisi niitä olla maallakin, täällä syrjässä, Pekka miettii.

– Maalaisten pitää yrittää ja osoittaa, että kyllä me täällä eletään, vahvistaa vaimo Sanna.

Lähiruoka on tämän päivän sana, jota Törmälät haluavat pitää kuumana ja houkuttelevana. Pitsat eivät ole mitä tahansa muonaa, vaan itseään lähiruokaa. Täytteenä on karinkantalaisen Kurikan lammastilalla kasvaneista lampaista valmistettua salamia ja kebabia.

– Me halutaan tukea lähituottajia. Heitä tukemalla pidetään maaseutua elävänä, Pekka kiteyttää.

Ehkä jo ensi kesänä valikoimaan tulee lisäksi naudanliha, sillä pitsavärkin tuottaminen kiinnostaa myös lähitilan lihakarjankasvattajaa. Se sopii Pekalle, joka ei pitsoja halua muusta tehdäkään kuin lähellä kasvaneista tuotteista.

– Ollaan itsekin luomuviljelijöitä. Meille lähiruoka ja omavaraisuus ovat tärkeitä asioita, Sanna tähdentää.

Pihapitserian uuni lämpiää joka toinen perjantai 24. heinäkuuta saakka. Takana on kolme pitsapäivää, ja joka kerran uunista on lähtenyt yli 100 pitsaa lähitienoille.

– Enemmänkin olisi mennyt, ollaan jouduttu myymään ei oota. Kiitos ihmisille, he ovat suurella sydämellä tulleet tukemaan, kun touhutaan ja palvellaan, Pekka sanoo.

Yksi asiakas on tehnyt ennätyksen, joka tuskin menee rikki. Tilauksen hakija vei mennessään maitokärryillä 50 pitsaa.

Homma työllistää koko perhettä. Ennen paistopäivää Sanna päivystää puhelinta ja ottaa tilauksia vastaan. Myyntipäivänä Kerttu-tytär istuu kassalla ja juoksuttaa leipurille lisää tavaraa. Yksi kyläpitserian avaamisen syy olikin saada tyttärelle kesätöitä. Ja sitä on riittänyt.

– Välillä on ollut häslinkiä, mutta hyvin menee, Kerttu kuittaa.

Pitsojen pyöräyttelyyn Pekalla on vankka ja pitkä kokemus. Aikoinaan hän oli perustamassa Raahen ensimmäistä pitseriaa sekä avasi myöhemmin pitsaravintolat Ouluun ja Rovaniemelle. Lopulta ajelu kahden kaupungin välillä kävi raskaaksi, joten hän jätti pitsat ja ryhtyi hoitamaan metsiään ja kasvattamaan luomuviljaa.

– On tosi mukavaa, ihan mahtavaa tehdä taas pitsaa. Väliä on ollut yli 20 vuotta, Pekka myhäilee.

– Pekka on ollut kuin kynsille lyöty, kun ei ole ollut omaa pitseriaa. Nyt on, Sanna naurahtaa.

Asiakkaita eri puolilla Pohjois-Suomea palvellut Pekka on iloinen, että saa antaa osaamistaan karinkantalaisille ja muille tutuille.

– Kotikylällä on aivan eri juttu tehdä asioita kuin maailmalla, hän tuumii hyvillään.

Törmälän pelloilla kasvaa luomuviljaa, ja tänä kesänä suuri osa maista on mallasohralla. Isännän suunnitelmissa on viedä ohrat Pehkolan mallastamoon ja sieltä Hailuotodon panimoon.

– Tarkoitus on tehdä ensi kesäksi oma olut Liiteri-rockiin, kertoo Pekka tulevasta juomalistasta.

Oluen kanssa voi syödä Pekan pitsoja ja luultavasti myös kalaruokaa, sillä siikajokinen Tyybäkinojan kalagrilli on jo saanut kutsun tulla vaunun kanssa festaripaikalle.