Monen monille ruukkilaisille tuttu Kärkiniemen tuppuralatva vanha mänty, jota myös pallomännyksi kutsutaan, aiotaan rauhoittaa. Esityksen rauhoittamisesta on tehnyt Miikka Tervo.
Jo on aikakin, useat entiset ja nykyiset ruukkilaiset huokaavat hyvillään. Joen ylle kallistunut mänty on ollut vuosikymmenet lasten ja nuorten suosima tapaamispaikka ja siellä puuhattiin sitä sun tätä.
– Täällä on riiattu, latvukselta on hypätty jokeen ja tässä on rimpuiltu poikana, kertoo Paavo Mehtomaa, joka arvatenkin muistaa asiat tärkeysjärjestyksessä.
Aina ei mäntyä ole kutsuttu pallomännyksi, vaan ennen puu oli vain iso mänty. Kun pojat lähtivät kalastelemaan tai uimaan, he sopivat menevänsä kahden männyn väliin. Toinen oli iso ja pitkä, toinen tämä vino tuppuralatva.
– Tässä oli suht hyvä uimaranta, vaikka oli savipohja. Vettä on syvästi, ja männystä pysty hyppäämään suoraan jokeen. Toisinaan ei tahottu päästä puuhun ja lyötiin vanhoja ratanauloja sen kylkeen, Mehtomaa muistelee.
Sille korkealle männylle kävi köpelösti 1950-luvulla. Poikasilla oli tapana pitää puun kupeessa olevassa kolossa nuotiota. Eräänä keväänä jäitten lähtöä katsomassa olleet pojat eivät muistaneetkaan lähtiessään sammuttaa tulta, ja seuraukset näkyivät paikalla pitkään. Palanut mänty törrötti rantatörmällä useita vuosia, kunnes se kaadettiin.
Kärkiniemen mänty on ollut vino jo vuosikymmenet, mutta on aikain saatossa kallistunut vielä lisää. Syy löytyy itse joesta; virta syö rantatörmää puun juurten alta.
Entiset kevättulvat olivat männylle rankkoja, sillä isot jäälautat katkoivat juuria. Kun tuki on jäänyt toispuoleiseksi, on raskas latvus vetänyt puuta vinoon.
Kallistumista huolestuneena seurannut Mehtomaa kertoo suunnitelleensa jo 20 vuotta sitten, miten mänty tulisi harusvaijereilla tukea, ettei se lopulta kupsahda kokonaan jokeen.
Epätavallisesta muodostaan nykynimen saanut pallomänty on ympäristösihteeri Vesa Ojanperän arvelujen mukaan noin 200-vuotias.
Rehevässä paikassa rungosta on suhteellisen nopeasti tullut paksu, ympärysmittaa on peräti reilut kolme metriä. Tuppura siitä on tullut jo hamassa nuoruudessa joskus 1800-luvulla.
– Puhutaan tuulenpesämännystä. Muoto saattaa olla koivuunkin tuulenpesiä aiheuttavan äkämäpunkin aiheuttama. Vaikea sanoa, sillä haaroittuminen on tapahtunut kauan sitten, Ojanperä toteaa.
Kunnan tekninen toimi haluaa rauhoittaa ympäristöstään selvästi esiin pomppaavan pallomännyn luonnonmuistomerkkinä.
Rauhoitushakemus ja kuulutus asiasta ovat nähtävillä ilmoitustaululla kunnanvirastolla sekä kunnan nettisivuilla 24. maaliskuuta saakka. Asianosaisilla ja muilla asiasta kiinnostuneilla on mahdollisuus jättää kommentteja tai muistutuksia eräpäivään saakka.
Siikajoella on Ojanperän mukaan yllättävän vähän rauhoitettuja puita. Rauhoitusta voisi hakea harvinaisen isolle, epätavallisen muotoiselle tai hyviä tarinoita omaaville puille.
– Olisi hyvä rauhoittaa kohteita eri kyliltä. Se ei ole iso prosessi, tulee helposti, Ojanperä innostaa.
