Siikajokivarren kylät
Heinäkuu on vuodenkierrossa vilkkain kuukausi Kärsämänkylässä. Vapaa-ajanpaikat täyttyvät lomalaisista, nuorisoseuralla järjestetään useammat tanssit ja rukoushuoneella vähintään maakirkko.
Kärsämänkyläläisten Irma ja Kari Similän laskujen mukaan kylällä on asukkaita läpi vuoden kolmisenkymmentä. Kesällä väkiluku kasvaa noin sataan. Kärsämänkyläläiset ansaitsevat toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta tai vieraan töissä käyden. Noin kolmannes kyläläisistä on eläkeläisiä.
Lapset ovat varttuneet niin, että alkaneena lukuvuonna kouluautolla on vielä asiaa kylälle, mutta ei enää ensi syksynä ellei uusia lapsiperheitä muuta kylälle. Kylän toiseksi nuorimmainen aloitti viime viikolla ammattiopinnot. Kavereista Harri Hackilla ei ole ollut puutetta, vaikka omalla kylällä nuoria ei monta ole.
– Mopolla pääsee kirkolle kavereita tapaamaan, kuittaa Harri Hack, kun häneltä kysyy, millaista on asua Kärsämänkylässä.
Myös kylän vanhin, 91-vuotias Eino Keränen on elämäänsä tyytyväinen. Vapaa-ajanongelmia ei ole, kun aika kuluu omassa puutyöverstaassa puuhastellessa. Talvella on välillä yksinäistä, mutta siihenkin on tottunut. Kesäaikaan elo on vilkkaampaa.
Monen suvun tarina on alkanut vaatimattomissa olosuhteissa. Keränen muistelee, kuinka isänisä kyllästyi torpparin osaan ja vuokrasi Lumijokeen kuuluneen metsäalueen ja rakensi kaksi korsua. Toisessa asui perhe ja toisessa lehmät kunnes oikea pirtti valmistui.
Kärsämänkyläntien ja Temmestien risteyksestä on Rantsilaan vain seitsemän kilometriä. Kylä on erikoisuus kuntakartalla, vaikkakin kuntarajat ovat selkeytyneet. Osa Rantsilaan menevästä tiestä on Limingan kunnan alueella. Irma ja Kari Similän koti on Siikalatvan puolella, mutta muutaman sadan metrin päässä asuvan naapurin uusi talo kuuluu Liminkaan. Kari muistaa, kuinka Tyrnävän kunnan syntyä valmisteltaessa Suokkaan Tatu piirsi rajoja uusiksi niin, että Kärsämänkylän talot jäisivät Tyrnävän sijaan osaksi Rantsilaa. Osa kyläläisistä oli lumijokisia.
– Rantsilan suuntaan on päivittäisasiointi ollut iän kaiken, vaikka oltiin temmesläisiä, kuvailee Kari Similä.
Ennen Rantsilan kuntaan liittymistä alakouluikäiset suuntasivat kouluun Temmekselle ja yläkouluikäiset Rantsilaan. Palveluiden perään on pitänyt kylältä lähteä jo pitkään, kun viimeinen kauppa sulki ovensa joskus 1970-luvulla. Kauppa-autot kulkivat vielä senkin jälkeen.
– Ei olisi häävi olla Tyrnävän kauimmainen kylä. Näin on aivan hyvä, miettii Kari Similä jonka kotikunta on vaihtunut kolmesti vaikka mies on asunut ikänsä syntymäkodissaan.
Vaikka kylän asukasluku on vaatimaton, löytyy kylästä yhä talkoohenkeä ja naapuriapua. Irma Similä kertoo jännäävänsä joka vuosi, millä väellä myyntiin tehtävät hevosenheinät saadaan kasaan. Tänäkin vuonna talkooväkeä löytyi pienpaalien keräämiseen mukavasti.
Similät kuvailevat kylän olevan oikein hyvä asuinpaikka rauhallisesta elämänmenosta pitävälle. Luonto on lähellä niin, että karhun käyskentely lähellä pihapiiriä olevan riistakameran linssi ohi ei ole tavatonta. Viime talvena ahma liikkui alueella usein. Riistarikkaat maastot kiinnostavat metsästäjiä niin, että hirviseuroja ja -porukoita on kylällä useampia.
Kylässä on Suomen viimeinen toiminnassa ollut hevoskiertomeijeri. Kärsämänkylän Temmes-Kärsämänkylän Yhtiö-Meijeri perustettiin vuonna 1892. Meijeri rakennettiin käsikäyttöiseksi, mutta pian hevosvoimat valjastettiin vointekoon. Kirnusta lähti hihnapyörä, ja hevonen valjastettiin ulos katoksen alle pyörittämään kirnua.
Meijerin osakkaina oli parikymmentä tuottajaa, joiden hevoset olivat meijerillä vuoropäivinä töissä. Kärsämänkylällä valmistettu voi oli aikoinaan suosittua Oulussakin ja sitä jonotettiin Heinäpään Osuuskaupassa. Myöhemmin meijeri muuttui osuusmeijeriksi. Meijeritoiminta päättyi 1959 maidon pastörointilain voimaan tulon myötä.
Kyläläisille meijeri oli tärkeä kohtaamispaikka. Siellä vaihdettiin kuulumiset, saatettiinpa joskus kinastellakin ja tehdä pientä kauppaakin.
Onpa kylällä ollut oma leipomokin jota pidettiin Yli-Mikkolan pirtissä 1970–1980. Kärsämän Leipomossa käsinleivottu ja leivinuunissa paistettu leipä oli hyvin suosittua.
Meijerin viereisellä tilalla sijaitsi koulu. Oppilaa rakennettiin kaksi vuotta. Upeat hirsiseinät on salvottu Kurranjärven kupeelta valtion metsästä kaadetuista puista. Koulun pito alkoi 1914 ja loppui 1966.
Koulukiinteistö jäi Temmeksen kunnan omistukseen ja kunta vuokrasi huoneita asuinkäyttöön. Tammikuusta 1994 Oppila on ollut kylälle paluumuuttaneen Maija-Liisa Kajulan omistuksessa.
Rakenteiltaan kunnossa olevan koulun remontointi on vaatinut raakaa työtä ja rahaa on kulunut kunnostamiseen enemmän kuin itse kiinteistön ostoon. Kajula on tehnyt itse paljon, mutta mittaamattoman arvokas apu on ollut käsistään taitavista velipojista.
Päätös Rukoushuoneen rakentamisesta tehtiin opettaja Lyyli Leinosen koolle kutsumana kyläkokouksen päätöksellä vuonna 1922. Tontti saatiin lahjoituksena ja rahaa hankkeeseen kerättiin listoilla ja myyjäisillä. Rakentamaan päästiin 1928 ja väkeä riitti talkoissa, kun myös koululaiset vietiin metsään keräämään sammalia seinien riiveiksi. Muistitiedon mukaan ensimmäinen tilaisuus oli vasta 1937.
Rukoushuone oli keskeinen kokoontumispaikka 70 vuotta sitten, kun kylällä koettiin voimakas helluntaiherätyksen aalto. Helluntaiseurakuntien palveluksessa evankelistana elämäntyönsä tehnyt kylältä kotoisin oleva Esko Rautio oli yksi uskoon tulleista. Rautio jäi toistakymmentä vuotta sitten eläkkeelle Raahen helluntaiseurakunnan saarnaajana.
Rukoushuonetta remontoitiin kymmenisen vuotta sitten Kärsämänkylän rukoushuoneen kannatusyhdistyksen hoitaessa vetovastuun urakasta. Remontin myötä rukoushuoneelle saatiin viihtyisät puitteet tilaisuuksien kesällä järjestämiseen.
Kärsämänkylän Nuorisoseuran talolla on ikää yli sata vuotta. Aikoinaan seurantalon yhteyteen perustettiin myös kirjasto. Näytelmät olivat keskeinen osa seuratoimintaa niin, että vuoteen 1950 mennessä oli harjoiteltu ja esitetty noin 70 näytelmää. Sotien jälkeen toiminta hiljeni ja talo rapistui. 1980-luvun lopulta lähtien taloa on kunnostettu pikkuhiljaa vaiheittain. Iso asia oli, kun vuonna 2011 seuralle saatiin lahjoituksena sähköliittymä.
Viime vuodet, useamman kerran kesässä nuorisoseura on täyttynyt toiminnasta lauantai-iltaisin. Kantavana voimana kesätanssien järjestämisessä ja talon kunnossapidossa ovat perheineen kylältä kotoisin olevat, Oulussa asuvat Velu ja Seppo Hack. Veljekset ovat tansseissa järjestysmiehinä. Vaimot pitävät huolen, että buffetissa on maistuva tarjoilu. Tanssi-illan aikana Mirja Hack vastaa lippujen ja arpojen myynnistä ja Sirpa Hack on keittiöemäntä. Nuorisoseuran vetovastuu on jäänyt mökkiläisten vastuulle, kun kylältä ei ole löytynyt muita säännöllisesti toimintaan osallistuvia Irma ja Kari Similän rinnalle.
Tansseissa riittää tanssijoita niin, että parhaimmillaan heitä on jopa 80. Lipputulot ovat merkittävä tulolähde, jolla katetaan talon käyttökuluja. Hackeja innostaa jatkamaan tansseissa käyviltä tuleva mukava palaute. Kärsämänkylän tansseissa voi kokea vanhan ajan tanssien tunnelmaa.
Tanssit houkuttavat paikalle entisiä kyläläisiä. Myös ensikertalaisia nähdään usein. Kempeleläiset Taimi Turula ja Esko Kauppi ajavat pitkiäkin matkoja päästäkseen hyvälle tanssipaikalle. Rantalaukeus-lehdessä ollut ilmoitus innosti kääntämään auton keulan kohti Kärsämänkylää.
– Ei ole koskaan ennen täällä käyty. Luikas on lattia, kuvailee Esko Kauppi.
– Hyvä on pyörähdellä eikä täällä ole hirveän kuuma, kun ollaan hirsirakennuksessa, kiittelee Taimi Turula heinäkuisena hellepäivän iltana.
Lähde: Frantsilasta Rantsilaan -kulttuuriympäristöohjelma
