Vain muutama viikko sitten leikitin koiraa takapihalla ja katselin ”kuollutta” maata. Vanhoja lehtiä lehdettömien pensaiden ja puiden lomassa. Ei ollut vielä toivoakaan keväästä ja kesästä. Oli vain luotettava kalenteriin. Kyllä se kesä vielä tulee. Mutta kuten ennenkin, aivan hetkessä ilmestyivät silmut puihin ja ruohon vihreys alkoi levitä. Lupaus kesästä levisi silmieni eteen hetkessä. Ja nyt, voin nähdä jo ensimmäisten kukkien aukaisevan terälehtensä kohti aurinkoa. Täällä minä olen! Katsokaa ja nauttikaa, sanoo kevät.

Reilu viikko sitten kokoonnuimme ensimmäisen rippikoululeirin kanssa Selkälään. Oli aika tutustua toisiimme paremmin. Päivä kuluikin nopeasti jutellen, kisaillen ja välillä tankaten Anitan herkullisia tarjoiluja. Leirin alkuun on enää pari viikkoa.