Syrjäseutujen elinvoima rakentuu monista asioista. Tärkeintä ovat peruspalvelut, kuten koulut, terveydenhuolto, rahalaitokset, apteekit ja kaupat.
Samasta syystä eräs Siikajokilaakson lukija ilmoitti ihan arkipäiväisen keskustelun yhteydessä edellä mainitun huomion siitä, ettei hänellä ole varaa asioida muualla kuin omassa kotikylässään.
– Jos kyläkauppa pistää pillit pussiin, katoaa taloni arvosta 30 prosenttia kuin tuhka tuuleen. Siksi minulla ei ole varaa asioida muualla kuin omassa kylässä, mies kertoo.
Lausuntoaan hän ei ollut tempaissut niin sanotusti tuulesta, vaan sen taustalla oli ihan oikean rahalaitoksen ammattilaisen ohjeistus. Koska kyse on isoista summista, asiaan on syytä perehtyä. Kamat kameralaukkuun ja pankkiin selvittämään ovatko asiat todella näin.
Ruukin Osuuspankin toimitusjohtaja Kalle Arvio kertoo, että siteerattu pankkihenkilö oli hän itse, mutta tuossa kohtaa hän puhui tietoisesti hieman kärjistäen. Totuuden siemen lausunnossa kuitenkin on, sillä oli kysessä mikä hyvänsä kylä tai kaupunki, sen asukkaat tarvitsevat palveluita.
– Ketään en kiellä asioimasta oman kotikylän ulkopuolella, mutta kyläkauppojen merkitys on kiistaton. Jos aina kylän pinnassa olleen kaupan ovet eivät joku päivä aukea, eivät asunnot käy enää entiseen tapaan kaupaksi. Myyntiajat kasvavat ja hinnat putoavat. Jotkut asiat on pakko hankkia muualta, enkä tietenkään kiellä ketään asioimasta oman pitäjän ulkopuolella. Silti jokaisen kannattaa miettiä, että kannattaako maito- tai mehupurkin vuoksi ajaa 30 kilometriä ostoksille, vaikka se mehu voi olla muualla jopa vähän halvempaa.
Lihatiskiheittää sisään
Samana päivänä Paavolan kyläkaupassa ovi käy tasaisesti ja asiakasvirta näyttää ainakin vieraan silmään varsin vuolaalta.
Kaupan sisäänheitto-osasto, tuoretta lihaa ja kalaa tarjoava palvelutiski, näyttää varsin kattavalta. Kauppias Jouni Kivioja täydentää loimulohivalikoimaa, mutta joutaa hetkeksi juttusille tiskin vieressä olevalle kahvipisteelle.
– Enemmänkin saisi käydä väkeä, mutta ihan ok:lta näyttää, Kivioja tuumii hörpätessään pahvimukistaan.
Tie Paavolan sydämeen on ollut jos ei määrätietoinen, niin vähintään selkeä. 25-vuotias kauppias työskenteli Kotovalinnassa ensimmäistä kertaa yläkouluaikaan kuuluvalla työelämään tutustumisjaksolla. Tämän jälkeen Rantsilasta kotoisin oleva mies on täydentänyt osaamistaan kaupallisilla opinnoilla, minkä jälkeen hän työskenteli keskisuuressa marketissa Raahessa.
– Tuo lihatiski on meidän valttimme. Asiakasta kuunnellaan ja heidän toiveisiin koitetaan vastata. Lisäksi kokeilemme erilaisia reseptejä ja tarjoamme niitä asiakkaille. Kokeiltuja ruokalajeja myydään valmiina eteenpäin. Ja onhan esimerkiksi tässä jauhettu jauheliha ihan eri tasoista kuin pakattu. Eron huomaan minä ja kuluttaja myös, Kivioja kertoo.
Välillä Kivioja kipaisee kassalle palvelemaan asiakkaansa. Jokainen asiakaspalvelutilanne on kohtaaminen, jossa kauppias ja asiakas vaihtaa samalla päivän kuulumiset. Tämäkin on pieni pisara yhteisöllisyyttä, joka on merkittävä tekijä kylien elinvoimassa. Kuten jokainen ymmärtää, ihmisen ei ole hyvä olla jatkuvasti yksin.
