Ruhvanan Urho on persoonallinen tapaus. 7-vuotias ravuri ei syö, ei treenaa, eikä varsinkaan käyttäydy niin kuin muut. Kisapaikalla ruuna machoilee rinta rottingilla, mutta illan tullen se kärsii salaa koti-ikävästä.
– Se on vähän tuommonen Vaahteramäen Eemeli, ruunan omistaja Sanna Fingerroos nauraa.
Urkki elää todellista hevosenelämää maalaismiljöössä. Se ei viihdy karsinassa, joten sille järjestettiin pihattopaikka. Kesät se viettää suurella laitumella orilauman lapsenvahtina. Joka toinen päivä se pääsee tekemään töitä ollen aina yhtä innokas lähtijä.
Äkkiseltään ei kuitenkaan uskoisi. Neljän suomenhevosen lauma poistuu paikalta yllättävän hiljaa, kun niitä lähestyy laitumella riimunnarun kanssa. Lopulta uteliaisuus voittaa ja säyseä Urkki seuraa omistajaansa valjastuspaikalle.
– Palvelualtis, miellyttämishaluinen ja kiltti, mutta hösöttäjä, omistaja kuvailee.
Etujalkojen alle jäävä kuoppa kertoo, ettei kärsivällisyys ole Urkin vahvimpia puolia. Ruuna touhuaa jatkuvasti, kun Sannan silmä välttää. Komennettaessa se osoittaa tyytymättömyytensä teatraalisen pitkällä huokauksella.
– Urkki vaatii toimintaa, se kyllästyy helposti, Sanna hymyilee.
Vaihtelu virkistää
Urkissa virtaa ravikuningas Apassin veri, joten ratsuksi ruuna ei hevin taivu. Pieniä knoppeja sen treeniin on kuitenkin ratsupuolelta otettu.
Urkki juoksee kärryjen edessä kouluhevosen lailla koottuna jopa 25 kilometrin lenkkejä, mutta myös kävelee tuntikausia isoa rengasta perässä raahaten. Rekiajelut kuuluvat sen treeniohjelmaan niin talvisin kuin kesäisinkin ja heinäpellolla on pitkä suora Urkin kiitolaukkavetoja varten.
– Lisäksi juoksutan Urkkia liinassa ja irtohypytyksessä se hyppii jopa 120 sentin esteitä, Sanna kertoo.
Intopiukean hevosen korvat pyörivät helikopterin lailla sen odottaessa pellon laidalla lupaa ampaista juoksuun. Sannan kuiskatessa laukka, Urkin tahti muuttuu välittömästi. Jos käskyä ei kuulu, ruuna huitoo häntäänsä mielenosoituksellisesti, mutta jatkaa matkaa kiihtyvällä ravilla.
– Kun laukata saa vain käskystä, se ei kilpailussakaan lähde kaahaamaan turhan takia, Sanna vakuuttaa.
Monipuolinen treeniohjelma on kantanut hedelmää. Marras-joulukuussa Urkki juoksi ennätyksensä ja nappasi useita palkintopallisijoja tienaten liki 10 000 euroa. Omapäisen suomenhevosen ja amatöörivalmentajan ura oli nousukiidossa, mutta matka tyssäsi loukkaantumiseen loppiaisena.
Pihatossaan päivää paistatellut Urkki säikähti yllättäen ammuttuja, ylijääneitä uuden vuoden raketteja ja repi takajalkansa niin pahoin, että edessä oli lähes puolen vuoden kallis kuntoutus.
Kotihiiri isossa kropassa
Lupaava Urkki on yritetty pariin otteeseen lähettää ammattivalmentajan oppiin, mutta ison tallin hälinässä ruunaa alkaa ujostuttaa, jolloin ruoka ei maita, eikä treenitkään oikein kulje.
– Sillä on koti-ikävä, Sanna nauraa.
Eikä ihme, onhan sen hoito kotona ensiluokkaista. Pihatossa on vapaasti tarjolla heinää, jonka Urkki on itse valinnut. Oikea rehukin on etsitty hartaudella, sillä Urkille ei sovi perinteinen hevosenruoka, kaura.
– Kannoin kotiin varmaan 50 erilaista rehusäkkiä, ennen kuin sopiva löytyi, Urkin hovipalvelija tunnustaa.
Treenilenkin jälkeen Urkin kiirekin on loppunut. Hikinen karvapeite suihkutetaan haalealla vedellä ja janojuomaksi tarjoillaan ämpärillinen melassivettä. Huomenna on välipäivä, jolloin Urkki juoksuttaa itsensä laitumella.
Vielä tämän syksyn aikana Urkki pääsee radalle näyttämään millaista ruutia karskin maalaisäijän kavioista löytyy. Ilmoittaumista ei kiirehditä, vaan starttiin mennään, kun hevonen on valmis.
– Totta kai sitä odottaa menestystä viime talven jälkeen, mutta tärkeintä on, että hevonen on taas kunnossa.
