Kolumni

Kekkosen edessä kontallaan

-

Limingassa järjestettiin vuonna 1959 maatalousnäyttely. Menimme isän kanssa juhlasunnuntaina paikalle hänen rekka-autollaan. Muistaakseni isällä oli jotakin vietävää sinne. Perillä hän ryhtyi touhuamaan auton kanssa. Minä puolestani ryhdyin kinuamaan, että saanko mennä katsomaan Kekkosta. Isä antoi luvan sillä ehdolla, etten eksyisi ja osaisin tulla autolle takaisin.

Juhlalava löytyi helposti. Kiersin takakautta sen oikealle puolelle. Lavan nurkista oli vedetty köydet istumakatsomon etunurkkiin. Väkeä oli todella paljon paikalla. Yleisöä oli tiiviisti seisomassa myös suojaköyden takana. Minulle ei kuitenkaan ollut pikkupoikana temppu eikä mikään pujotella ihmisten jalkojen välistä köyden luokse eturiviin.

Siinä presidentti Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen istuivat yleisön edessä heille varatuilla tuoleilla ehkä noin kymmenen metrin päässä minusta. Kekkosella oli hattu suojaamassa takaapäin paistavalta auringolta. Sylvi Kekkosta suojasi sateenvarjo.

Sitten joku tönäisi minua. Yhtäkkiä olinkin polvillani köyden alla, kontallaan Kekkosen edessä. Nousin ylös niin nopeasti kuin pystyin ja pälyilin ympärilleni saadakseni selville, olinko aiheuttanut hämminkiä. En ollut. Seurasin tilaisuutta vielä hetken ja palasin takaisin autollemme. En eksynyt.

1970-luvun alussa olin seuraamassa sitä Keskustan puoluevaltuuskunnan kokousta, jossa Kekkonen patisteli vastentahtoisen Keskustan hallitukseen. Poistuessaan Helsingin Insinööritalon lavalta hän kumartui noin neljännen penkkirivin kohdalla, poimi kamman, näytti sitä yleisölle, ojensi sen penkin päässä istuvalle henkilölle ja totesi: ”Löysin yhden kamman. Tämä ei ole minun”.

Vuonna 1974 kävin haastattelemassa presidenttiä Tamminiemessä. Mukanani oli kuvausryhmän lisäksi Yleisradion maskeerauksen ”grand lady” Lilli Markkanen, joka oli Kekkosen hyvä tuttu.

Haastattelun jälkeen Kekkonen antoi toiset silmälasinsa Lillille optikolle toimitettavaksi. Kekkosella oli aina kahdet samanlaiset lasit. Paluumatkalla studioille katselimme Transitissa porukalla Kekkosen laseja ja taisimme jopa kokeilla niitä. Meidän mielestämme ne olivat aika vahvat.

Vuonna 1986 tehtävänäni oli TV2:n ohjelmapäällikkönä huolehtia siitä, että kanavallamme oli etukäteen tehtynä presidentin poismenoon sopivat ohjelmat – ja että olimme muutoinkin varautuneet ohjelmistossamme siihen tilanteeseen.

Kekkosen haudalla Hietaniemen hautausmaalla nämä tapahtumat vilahtelevat muistikuvissa. Niitä tuo mieleen myös Tamminiemessä otettu kuva – yhdessä Kekkosen kanssa.