Tunnelma oli pääsiäissunnuntaina kuin ennen vanhaan Marianpäivän hiihtokilpailussa, kun Kerälän raittiusseuralla järjestettiin pääsiäistapahtuman yhteydessä nappulahiihdot.
Pilvenreunalle lähetettiin porukalla terveisiä raittiusseuran eteen vuosikymmenet talkootyötä tehneille ja taloa pystyssä pitäneille edesmenneille sukupolville. Seurantalo on ollut nykyisillä sijoillaan vuodesta 1907.
Porkanrannalla syntynyt ja varttunut Väinö Porkka muistelee kylän suurimpia tapahtumia olleen loppiaisena Siikajoen jäällä, seurantalon kohdalla, Mämmen suvannossa järjestetyt raviajot. Ravit houkuttivat paikalle hevosmiehiä Lumijoelta ja Ruukista saakka. Oman kylän miehistä raveissa mainetta niittivät Koukkarin Lassi Ursula-tammalla ja Koukkarin Iikka Lotalla. Raveja järjestettiin vielä 1950-luvulla.
Kaihoisana Porkka muistelee kesäisin ja talvisin seuralla järjestettyjä ohjelmailtamia ja tansseja, puhumattakaan urheilukilpailuista.
Ensimmäinen koulu rakennettiin Kerälään vuonna 1910 seurantalosta kiven nakkaaman päähän. Koulurakennus tuhoutui salamaniskusta elokuussa 1936. Uusi koulu rakennettiin keskemmäs kylää, Kihnulan maalle. Koulun vihkiäisiä vietettiin jo tammikuussa 1938.
Oman leimansa kyläelämään tuo Siikajoki, joka jakaa kylän kahtia. Koulu, kauppa ja seurantalo olivat Kerälän puolella. Monen tilan maat sijaitsivat kahta puolen jokea.
Jylhänrannantie rakennettiin 1950-luvun lopulla. Siihen saakka toiselta puolen jokea kelkottiin maidot Keräläntien varteen meijeriin kuljetettavaksi renkkusiltoja myöten, talvella jään yli hevosella ajaen ja paikoin veneellä tai jäiden aikana kelkalla jään yli kiskoen. Renkkusilta oli muun muassa Porkanrannalla, Lukkarin ja Koukkarin kohdalla.
Erkki Koukkari muistelee, kuinka kovaa hommaa maitopäniköiden jään yli ja törmälle haalaaminen oli, kun vierivesi nousi keväällä veden jäälle.
Miesmuistin mukaan pieniä kauppoja on ollut useammassa paikassa nykyisen Veijolan maalla, mutta menneistä vuosista muistuttaa vielä Rinteen talon vieressä oleva kaupparakennus, jossa kauppa pidettiin vuoteen 1968.
Kauppa oli kyläläisten kohtaamispaikka, koska sinne tuli myös monen talon posti. Heittopostilaatikko oli myös Alitalossa ja Kivelässä. Erkki Koukkari muistaa, kuinka Lyyti Hirvelä kuljetti postia isossa nahkalaukussa kirkolta Kerälään. Tietä ei välttämättä oltu aurattu, mutta Lyyti eteni raskasta laukkua lumessa haalaten.
Uljuan tekoaltaan rakentamisen myötä kevättulvat ovat loppuneet. Ennen Uljuaa lumisina pakkastalvina kehittyi kunnon jäät niin, että jäiden lähdön aikaan syntyi helposti jääpatoja jotka nostattivat veden maille.
– Jäät kun lähtivät liikkeelle, meni Mämmen suvanto usein tukkoon. Ennen kuin jääpato saatiin räjäytetyksi, virtasi vettä Nelostielle asti, Erkki Koukkari kuvailee.
Tulvavesi aiheutti monenlaista vahinkoa. Ali-Heikkilän talousrakennukset siirrettiin kauemmas rannasta sen jälkeen, kun tulvavesi nousi navettaan ja lehmät hukkuivat.
Kyläelämä on hiljennyt merkittävästi Jouko Arolan lapsuusvuosista. Kotipaikallaan Pihlajassa vapaa-aikaa viettävä Arola tuumaa edustavansa sotienjälkeisiä suuria ikäluokkia. Koko tienvarsi oli tiheään asuttua. Kyläkuvasta on kadonnut ainakin kymmenkunta pientä talo.
Arolan mieleen on jäänyt, kuinka merkittäviä tapahtumia jäiden lähtö ja tukkien uitto olivat. Koulutyö keskeytettiin ja mentiin porukalla seuraamaan jokiahteelle näitä tapahtumia. Muistitiedon mukaan viimein uitto oli 1963. Väinö Porkka kertoo joessa uitetun eri puulajeja ja myös vientiin tarkoitettuja niin sanottuja kaivospuita, jotka oli katkottu jalkamitalla.
Kerälän koululla viidellä vuosikymmenellä opettanut Vesa Tervoja kuvailee kylällä vallinneen hyvän hengen perheiden ja opettajien kesken niin, että Kerälän koululla oli mukava olla töissä. Kyläyhteisö oli ehyt, vaikka joki jakaa kylää.
Vaikka väkiluku on kylällä pienentynyt, on vastaavasti eläinlajisto runsastunut niin, että ilves-, susi- tai karhuhavainnot ovat yleisiä ja kauriit sekä joutsenet kuuluvat kyläkuvaan.
Kylämaisemalla omaleimaista on laajat peltoaukeat. Pellot eivät kasva risukkoa, vaikka karjaa on koko Keräläntien varrella enää kahdella tilalla ja Jylhänrannan puolella Kerälässä kolmella tilalla. Lypsylehmiä on vain kolmessa navetassa. Ennen vanhaan jokaisessa pihapiirissä oli navetta, jossa oli vähintään lehmä tai pari.
Nykyisin kerälänkyläläisten ammattikirjo on laaja. Kone-, maa- tai metsätalousyrittäjyys tuo leivän vielä monelle.
Varsinaisia nähtävyyksiä Kerälässä ei ole. Anna-Maaria Keränen kuvailee monen katseen viipyvän entisen Kerälänkoulun pihapiirissä, seurantalon maisemissa ja jokirantanäkymissä.
Koulun ovet sulkeutuivat keväällä 1997, mutta koulun loppuminen ei ole vienyt kylältä elinvoimaan, vaan kylälle on rakennettu monta uutta taloa 2000-luvulla. Uudet kyläläiset ovat olleet pääsääntöisesti juuriltaan kerälänkyläläisiä, mutta muutamaan taloon on saatu uudet omistajat jokiranta-asuinpaikan houkuttamana. Uusimpaan taloon muutettiin pari viikkoa sitten. Vakituisessa asuinkäytössä olevista taloista suurimmassa osassa asuu lapsiperheitä.
Kerälänkylä on hyvin edustettuna Siikalatvan kunnanvaltuustossa, kun komealla äänisaalilla valtakirjan toistamiseen valtuustoon sai Anna-Maaria Keränen ja jo kuudetta kautta valtuustotyötä tekevä Matti Hilli. Hilli tunnetaan heikompiosaisten puolesta puhujana niin ihmisten kuin eläinten. Kuinka moni muu on hoksannut ajatella, mihin muuttolinnut laskeutuvat, kun puhelin- ja sähkölankoja ei enää ole. Hillin isäntä huomioi asian ja anoi erikoisluvan, että talon pihapiiriin jätettiin pystyyn kaksi sähkötolppaa lankoineen, kun Kerälänkylän sähköverkko maakaapeloitiin.
Matti nostaa hattua kylän nuorelle polvelle joka on ottanut asiakseen kunnostaa seurantalo vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen niin, että toimitalossa on pian jälleen hyvät puitteet kyläläisten kohtaamiselle.
Eläkepäiviä kirkolla viettävät Leena ja Eero Haapakoski ihastelivat talkooväen viime vuosien aikaansaannoksia. Tekemistä on vielä paljon, mutta toiveissa on, että talkooväkeä löytyisi tänäkin keväänä niin, että töitä voitaisiin jatkaa ulkovuorilautojen korjaamisella. Tänä vuonna pitäisi salin remontti saada päätökseen ja keittiökalusteremonttia ainakin alulle.
Kerälänkyläläiset Tuula Päätalo ja Jouni Päätalo olivat tulleet seuralle kannustamaan pieniä hiihtäjiä. Seurantaloon liittyy heillä mukavia muistoja. Vuonna 1991 seuralla pidettiin tanssikurssit, jolta Tuulan ja Jounin yhteinen tarina alkoi.
Pariskunta kuvailee kylällä olevan hyvä asua. He iloitsevat lapsiperheiden määrän kasvusta. Palvelut ovat lähellä Rantsilan kirkolla ja peruspalvelut on kunta järjestänyt Keräläänkin niin, että puhtaan veden lisäksi oma putki on myös viemärivesille ja nopea nettiyhteys löytyy kuidun päästä.