”Äiti on leiponut maailman parasta rieskaa. Äiti on ommellut meille lapsille kauniita vaatteita ja neulonut lämpimiä sukkia. Äiti on kasvattanut kauniita kukkia. Äiti on tehnyt lumityöt.”
Näin muistelevat 5. huhtikuuta 90 vuotta täyttäneen Kerttu Knuutisen neljä lasta. Lämmin kotiäiti on ollut myös lastenlasten hellä hoitaja sekä paljon muuta.
– Kun lapset olivat isompia, aloin haaveilla työelämästä. Minua pyydettiinkin Hyvärisen kaupalle töihin ja olin siinä monta vuotta, Knuutinen kertoo.
Ennen Ruukissa oli sellainenkin ylellisyys kuin Hyvärisen kemikalio- ja lahjatavarakauppa. Kun kauppias pisti lapun luukulle, ilmoittautui viisikymppinen Knuutinen työvoimatoimiston kautta Raahen ammattikoulun kahvila- ja ravintola-alan peruskurssille.
– Työvoimatoimistossa kyselivät, että tytölleskö sitä haet. Minä sanoin, että en kun itselleni, Knuutinen naurahtaa.
Suoraan koulun penkiltä Knuutinen haettiin Paavolan Osuuskaupan Ruukin kahvibaarin pääemännäksi. Sitä hän teki 15 vuotta ja kouluttautui työn ohella lisää, baarista tuli ravintola ja Knuutisesta viinikassa ja tarjoilija.
Harrastuksia Knuutisella on ollut melkoisen pitkän listan verran. Rakkain on ollut kuorolaulu. Knuutinen on ollut niin kansalaisopiston Serena-kuoron kuin kirkkokuoronkin riveissä.
– Laulujen sanat erityisesti koskettavat tunteisiin. Serenassa lauloimme isänmaallisia ja luontoaiheisia lauluja, ja sanat aina liikuttivat, Knuutinen muistelee.
Musiikin ja laulujen sanoman lisäksi kuoroharrastus antoi ystäviä. Yhdessä laulaminen antaa ihmisille yhteenkuuluvuuden tunteen, siksi yhteislaulutilaisuudetkin ovat niin suosittuja.
Mieluisaa on ollut myös hiihto, pyöräily, kävely ja luonnossa liikkuminen. Innokas marjastaja ei ole malttanut jättää hilloja suolle.
– Rakastan suota ja olen tykännyt käydä hillassa. Yksikin kesä kävin joka päivä hillassa, Knuutinen kertoo.
Kansalaisopiston kursseilla Knuutinen opiskeli kotihoitajaksi ja myös saattohoitajaksi.
Kodinhoitajan töitä Knuutinen teki omasta tahdostaan. Ilman korvausta hän kävi vanhempien ihmisten luona laittamassa ruokaa, siivoamassa ja juttelemassa.
Saattohoitokurssin opeille on ollut käyttöä. Rajan tuolle puolelle Knuutinen on saatellut miehensä ja naapurin rouvan.
– Lauloin ja kostutin suuta. Hän oli tajuton. Jos hoidettava olisi tajuissaan, niin saattohoito olisi antanut enemmän, hän pohtii.
Muuhunkin vapaaehtoistyöhön Knuutinen on vuosien aikana osallistunut ja ihmettelee, miten kummassa aika on riittänyt kaikkeen.
Mennyttä katsellessaan Knuutinen sanoo tuntevansa kiitollisuutta siitä, että on saanut pysyä kohtalaisen terveenä. Sitä hän toivoo tulevaisuudeltakin.
– Tuli jo lahjoja, joiden vuoksi täytyy jatkaa satavuotiaaksi. Jos terveyttä on, hän naurahtaa.