Ohi on rentouttava lomakuukausi. Yllätyin, kuinka viimeisen lomaviikon aikana tuntui, että mieli kaipaa jo töihin. Olisivatko nuo mietteet olleet merkki siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä ja keho saanut levätä arkiaskareista?
Tunnustan, että olin vähällä soittaa pomolle ensimmäisen lomaviikon alkupuolella kysyen, saanko keskeyttää loman ja tulla töihin. Keho huusi väsymyksestä jo ensimmäisten lomapäivien jälkeen, kun kotona toteutettu pienimuotoinen rakennusprojekti teetti ruumiillista työtä, johon toimistotyöläisen keho ei ole tottunut.
Mietin voivatko kädet loppua. Kuulemma voivat, mutta kylläpä siinä neljättä viikkoa pensselinvartta heilutellessa huomasi, että nopeasti sitä tottuu erilaiseen tekemiseen. Mikä parasta raksapuuhastelu ja ennen kaikkea käsillä tekeminen ja oman kädenjälkensä valmistuvassa rakennuksessa näkeminen veivät aatokset kauas työmietteistä.
Lomalla ei tarvinnut stressata matkasuunnitelmista, kun perheen kanssa tehtiin pieniä pyrähdyksiä päiväseltään. Pidempiä reissuja ei suunniteltu, kun teini ilmoitti, ettei suostu vanhempien kanssa matkaamaan Kempelettä kauemmas. Sen sijaan siskonperheen kanssa voi lähteä vaikka huvipuistoreissulle.
Kesälomalla parasta on kiireettömyys ja mahdollisuus ottaa päivänokoset silloin, kun mummo on pompannut kesäauringon herättämänä pystyyn ennen kukonlaulua.
Tosin maanantaiaamuna Masi-kissa herätti mamman neljän aikaan. Unet karkasivat niin, että olin työmaalla ennen kuutta. Töihin ajaessa taoin päähäni, ettei kesä lopu kesäloman loppumiseen, vaan aikaa kesäisille harrastuksille on arki-iltoinakin.
Aikainen ylösnousu vaati iltapäivällä veronsa niin, että ennen kuin jaksoin suunnata kauniista säästä nauttimiseen, otin pienet päiväunet. Ylös noustessa tuntui, että olenko töissä ollutkaan.
Nautitaan kesästä ja läheistemme seurasta!