Nyt se kesä sitten tuli. Lämpenee, lämpenee, polttaa, POLTTAA! Eilen, juuri ennen tämän lehden painoon laittamista, saimme tiedon maastopalosta Siikajoenkylällä.
Saamiemme tietojen mukaan metsässä paloi iso kantokasa ja palo oli ehtinyt levitä laajahkolle alueelle ennen palokunnan paikalle saapumista.
Tiettävästi palo saatiin onneksi rajattua nopeasti ja isomman maastopalon uhka vältettiin.
Aiemmin tälle keväälle on sammutettu jokilaaksossamme ainakin roskakasan polttamisesta alkunsa saanut pieni heinikkopalo Siikajoen Niitynmaalla.
Maastopalot ovat kesäkauden todellinen vaaratekijä. Kun rutikuiva ja sopivasti muiltakin osin otollinen maaperä saa tulen kaverikseen, alkaa kilpajuoksu veden ja tulen voimien kesken.
Moni maastopalo vältettäisiin, jos tulen kanssa oltaisiin maastossa varovaisempia. Huomioon pitää ottaa paitsi maastopalovaroitukset, myös omin aistein havaitut vallitsevat olotilat.
Jos yhtään epäilyttää, että tuli voisi karata maastoon, jätä se sytyttämättä.