Kolumni

Kevätlomasiivousta ja mukavia harhapolkuja

En aio valittaa, mutta totean vain, että voi juku, mikä kevät!

Tuttuun tapaan kaikki alkoi, kun aurinko toi tullessaan koronan ja korona pakkolomalapun, jolloin hattu kourassa palasin kolkuttamaan edellisvuosien kesätyöpaikan ovea. Onnekseni lomat olivat vielä tuuraajaa vailla, eli loppu hyvin, kaikki hyvin, ja ehdin jopa muutaman viikon lomaillakin.

Pelkkää peukaloiden pyörittelyä se ei ollut, sillä pihahommat valmistuivat ennätysvauhtia ja takatalven yllättäessä pariin otteeseen myös sisätilat kokivat perusteellisen puunauksen kaappeja myöten. Tai ainakin näin oli tarkoitus, sillä haasteita ja harhapolkuja sattui matkan varrelle.

Ensinnäkin pihan haravointi eskaloitui siihen, että pari pihapuuta piti kaataa edestä. Rangat tehtiin polttopuiksi siinä sijoilla ja nyt koko tontti on täynnä sahanpurua ja oksasilppua. Polttopuutkaan eivät ehtineet katokseen, sillä koirien mielestä tärkeämpää oli kanniskella ja piilotella niitä pitkin pihamaata ja trampoliinia. Onpa muutama kulkeutunut sisätiloihinkin.

Olohuoneen matolle ilmestyneestä halkosavotasta huolimatta kävin ennakkoluulottomasti keittiön kaappien kimppuun ja löysin pussillisen kumikorkkeja pulloihin. Enpä ole moisia osannut koskaan kaivata, mutta nyt Vapun tienoilla tehty löytö inspiroi siman valmistukseen.

Tuumasta toimeen, joten siivous unohtui, ja vielä saman illan aikana uudenkarheasta käymisastiasta kuului iloinen pulputus. Kiireen vilkkaa etsin ja pesin vanhoja viinipulloja sitruunaisen eliksiirin säilömiseen. Turhauttavan pitkän odotuksen jälkeen rusinat nousivat pintaan ja osoittivat siman olevan juomakelpoista.

Yllättäen maku ja menekki olivat kohdillaan, joten päätin toistaa tempun ensi vuonna. Nyt kaappiin onkin säilötty korkkien kaveriksi puhtaita pulloja.

Pakastinkin sisälsi ansan. Pohjalta löytyi pari kiloa naudan jauhelihaa ja löydöstä innostuneena päätin kokeilla kebablihan valmistusta. Siltä istumalta suuntasin tyhjentämään kaupan maustehyllyn, ja pian uunista jo leijailikin kypsyvän kebabin huumaava tuoksu. Millään ei olisi malttanut odottaa seuraavaan päivään. Syötyämme itsemme ähkyyn loput lihasuikaleet palautettiin pakastimeen odottamaan uutta nälkää – tai uutta siivouspäivää.

Vaatekaapista ei sentään löytynyt Narniaa, mutta muistoja senkin edestä. Aika kului kuin siivillä vanhoja vaatteita sovittaessa ja olohuoneen catwalkilla keikistellessä, eikä illan yllättäessä enää jaksanut kuin viikata vaatteet takaisin kaappiin.

Kaiken kaikkiaan näitä harhapolkuja ehti kertyä lähes kirjaksi asti. Lopputulos ei ehkä aina ollut ihan toivottu, mutta ainakin pakkoloma oli sen verran kiireinen, että on taas mukava istahtaa näyttöpäätteen ääreen ja pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkea hiljakseen saapuva kesä tuo tullessaan.

Takuuvarmaa on, että ainakin se on erilainen kuin aiemmat.