Kiitos kaunis kaikille teille, jotka olette viimeisen puolentoista vuoden aikana kannustaneet minua opiskelemaan! Perheen, ystävien, työkavereiden ja asiakkaiden tuki on ollut tarpeen työn ohessa, omalla ajalla opiskellessa. Ilman teitä 40 opintoviikon rutistus ei olisi onnistunut.
Lähiesimiehen ammattitutkinnon olisi voinut suorittaa vain näyttöinä opetusmateriaaliin verkossa tutustumisen pohjalta, mutta onneksi en lähtenyt sille tielle. Esimiesopiskelijoiden ja ammattitaitoisten opettajien seura on ollut antoisaa. Oppiminen ei ole ollut kirjoista pänttäämistä, vaan ryhmätöitä tehden ja keskustellen aiheeseen perehtymistä. Jokaisen lähi-illan jälkeen olen puhkunut intoa kaikesta opitusta.
Opintojen alkaessa minulla ei ollut tuon taivaallista käsitystä, mitä näyttötutkinto oikeasti tarkoittaa. Nyt olen tutkintomallin henkilökohtaisesti kokenut. Se sopii oikein hyvin aikuisopiskelijalle: koekysymyksiin vastaamisen sijaan näyttöviikoilla on osoitettu työtehtävien kautta, kuinka hommat hoituvat. Tietokoneen äärellä istumista opiskeluun on sisältynyt paljon.
Pidin tarkoituksella huolen, että suoritus on kasassa ennen joulua. Eipähän tarvitse ensi vuonna enää näitä opintoja miettiä. Aika näyttää, mitä sitä seuraavaksi opiskelisi. Hassua, miten opiskelusta jää uuden oppimisen kipinä.
En tiedä, mistä johtuu, mutta opintojen viime metreillä olen todella nauttinut jouluvalmisteluista. Koskaan ennen en ole vastaavaa kokenut. Ehkä käsillä tekeminen on ollut mukavaa vaihtelua näyttöjen viimeistelylle. Jouluostoksilla en itseäni stressaa, kun läheiset saavat hemmottelulahjakortteja tai itse tehtyjä syötäviä muistamisia.
Vuoden viimeinen lehti on pian paketissa. Mieli kääntyy jo uuteen vuoteen. Tiedossa on monia työtämme helpottavia uudistuksia. Mieli on odottava ja luottavainen.
Joulurauhaa ja entistä parempaa uutta vuotta!