Tulevana sunnuntaina taas muistetaan äitiä. Lapset ovat innoissaan väkertäneet kortteja ja pieniä lahjoja äidille, miehet ovat otsa tuskanhiestä kiiltäen etsineet mieluisaa lahjaa.
Se ei kaikille miehille ollakaan helppo juttu, sillä muutaman kerran tuiki tuntematon mies on tavaratalossa pyytänyt minulta apua. Olisko tämä vaimolle mieluinen, mitä luulet? Tuota noin, mietitäänpä.
Ei muuten ole helppoa auttajallekaan. Täytyy osata ovelasti vetäytyä vastuusta ja huolella pitää se lahjaa etsivän miehen harteilla.
Äitienpäivänä pidetään luonnollisena, että äidille kannetaan lahjoja ja kortteja, tarjotaan kakkua ja juhlalounasta. Kiitos, kun olet meidän äiti! Kiitos, kun rakastat, välität ja huolehdit meistä!
Minä olen aina vähän ihmetellyt, miksi lasten naispuolista vanhempaa näin ylenpalttisesti palvotaan. Lapset eivät ole voineet valita äitiään. Äidin tehtävä on hoivata lasta, eihän se muuten pysyisi edes hengissä. Miksi lasten pitäisi tästä luonnon lain seurauksesta olla nöyrän kiitollisia?
Tarkoitus ei ole mollata äitiä. Hän on toinen perheen peruspilareista, tärkeä kasvattaja ja ihminen, jota lapset rakastavat lojaalisti. Äiti on kaiken arvostuksen ansainnut.
Mutta koska lapset tekevät naisesta äidin, eikö edes osa kiitoksista kuuluisi perheen lapsiväelle? Aikuiset eivät olisi vanhempia ilman jälkikasvua, joita he ovat itse tietoisesti halunneet.
Voisiko äitienpäivän juhlintaa siirtää edes himpun verran koko perheen suuntaan? Ettei kakun arvoinen olisikaan yksin äiti, vaan myös lapset? Jos juhlittaisiinkin yhdessä sitä, että meidän perhe on olemassa ja se on tällaisena paras, mukavin ja hauskin mahdollinen perhe.
Toivotan kaikille iloista ja leppoista koko perheen yhteistä äitienpäivää.