Uskottava se on noin kuukauden kokemuksella, että painoa voi pudottaa syömällä. Loppusyksystä ensimmäistä kertaa toppahousuja jalkaan kiskoessa huomasin, että nyt on syytä tehdä jotain: housunnappi ei yrittänytkään pysyä kiinni. Investoin itseeni ja käytin loput liikuntasetelit ostamalla 30 päivän kiinteyttävän ruokavalio-ohjelman.
Ohjelmaa ja sen saatesanoja lukiessa älysin, että aika ei ollut oikea kuukauden mittaiseen rutistukseen, kun normiarjen rinnalla opinnoissa oli kiireinen loppuvaihe. Päätin, että vuoden vaihteessa tartun itse asettamaani haasteeseen ja kokeilen, alkaako housunnappi pysyä kiinni, kun katson mitä syön.
Alku oli järkytys, kun päivittäin oli opeteltava syömään viisi kertaa ja varsinkin aamupalalla oli syötävä niin paljon, ettei vatsa tahtonut vetää. Ruokaohjelman noudattaminen on ollut helppoa, kun lähes kaikki ruoka-aineet ovat sellaisia joita on tullut joskus ennenkin maistettua. Ongelmaa ei ole tullut vaikka työpaikalla tai kotona ruokaileminen ei ole olisi ollut mahdollista, mukaan on voinut varata omat eväät tai poimia lounaspöydästä niitä terveellisiä vaihtoehtoja.
Yllätys on ollut, kuinka hyvälle pelkkä ruisleipä voikaan maistua. Herkkuja ei ole oikeastaan edes tehnyt mieli. Ruokavalio on pitänyt nälän yllättävän hyvin poissa niin, että herkkukaapille kipittäminen on tullut mieleen vain pari kertaa. Täydellisen retkahtamisen olen estänyt sillä, että olen napannut herkkujen sijaan ylimääräisen ruisleipäsiivun tai syönyt omenan. Kyllä, kokonaisen omenan. Olen ollut itselleni armollinen ja syönyt hyvällä omalla tunnolla ruokavalioon kuulumattomia harvinaisia herkkuja kuten Kotilan Astan kermaan keittämää riisipuuroa.
30 päivää alkaa olla täynnä ja vaaka näyttää viisi kiloa vähemmän kuin joulukuussa. Mikä parasta, toppahousunnappi pysyy jo kiinni kunnes kumarrun. Vielä on hieman matkaa tavoitteeseen.
Keveämpää kevättä kaikille!