Piippola-päivien avaustilaisuudessa avautui kansien ohella myös kuulijoiden ymmärrys kirjan tekemiseen. Ali-Jarvan kirjaillassa esikoiskirjailija P.J.Piippo ja sarjakuvakirjailija Aapo Kukko paljastivat sisäisen kerronnan palonsa Anna-Liisa Pitkäaho-Pussilan haastattelussa.
– Kerrostalon kokoisia asioita voi kertoa muutaman sivun ja muutaman ihmisen kautta, sota-aikaan sijoittuvia kertomuksia sarjakuvan keinoin teoksessaan esille tuova Aapo Kukko kuvaili.
Hänen sarjakuvansa eivät ole kertomuksia kovista rintamataisteluista komentajineen, mutta niitä yhdistää yksilön suhde ryhmään, yhteiskuntaan ja sotaan itseensä.
– Ne ovat enemmän yksilötarinoita, jopa tabuja, Kukko kertoi.
Kuusi tarinaa tuovatkin esille useita, vielä pitkälle sodan jälkeen vaiettuja asioita. Aiheina on mm. huumeet, rintamakarkuruus ja homous.
P.J.Piippo paljasti kirjaillassa omaavansa hyvin vahvan unimaailman. Unen ja valveen välinen tila on luovalle ihmiselle mitä herkullisin, joten ei ihme, että kirjan nimeksi tuli Piipon näkemän, ja myös kirjaan mukaan päässeen unen mukaisesti Unieni Barcelona.
Lyyriseksi sirpaleproosaksi tekstejään kuvaileva Piippo ei pidä kirjoittamisessaan kiirettä, vaan kehittelee tarinaa ensin päässään valmiiksi. Vasta sitten on aika tehdä alkulinjaus sille, mitä tarina pitää sisällään. Ja aika myös lähteä sivupoluille.
– Pitää olla matkasuunnitelma, jotta sen voi hylätä, Piippo totesi.
Suunnitelmissa ei ainakaan päällimmäisenä ole vielä uusi kirja, vaan käsikirjoittaja-ohjaaja keskittää tarmonsa seuraavaksi sekä pidemmän elokuvan että dokumenttien tekemiseen.
Piippo naureskelikin tehneensä esikoiskirjansa ajan kanssa ja niin itsekkäästi, kuin vain voi. Että jos sen tekoaikaan verta, ehkä saamme vuosikymmenen, jopa kahdeksan vuoden kuluttua käsiimme seuraavan teoksen.
Meni aikaa sitten vuosi tai vuosikymmen, kirjaillan nelisenkymmentä kuulijaa oli jo valmiina varaamaan paikkansa.