Helena istuu kotisohvallaan huojentuneena. Takana on edellispäivän kolmetuntinen keskustelu, jossa hän on käynyt läpi elämäntarinaansa, tunteitaan ja kokemuksiaan. Sitä, miten Jarmosta tuli Helena.
Oikeasti on väärin sanoa että tuli, sillä sisimmässään Helena on ollut Helena aina, vaikka syntymäasu olikin sama kuin raamatun Aatamilla.
Hillitysti meikattu ja naisellisesti pukeutunut haastateltava katsoo rohkeasti silmiin, reilu vuosi sitten hän ei olisi sitä tehnyt. Silloin edessäni olisi istunut masentunut ja kuoreensa vetäytynyt mies, joka etsi ulospääsyä, mutta uskallus ei riittänyt.
Lopulta ahdistus kasvoi niin valtavaksi, ettei vaihtoehtoja juuri ollut.
– Se oli tosi vakava paikka. Mietin, onko vastassa kirkkomaa vai jatkanko elämää omana itsenäni, Helena muistelee. Lastensa takia hän päätti jatkaa omana itsenään.
Lue kestiläläisen Helenan koko haastattelu 13.10. Siikajokilaaksosta